~kesä on kukkeimmillaa~
~menkä lapse kartnol tekemä niit kukkermulleijan~ (kuperkeikkojanne)
~se o jo tomse nurrus ete stä änä aukika sa nii suuri kukerpäit oo~
(silmukoita, langoissa)
~ku kaks kiaru lankka yhtys yhte, sanotti et tarttis selittät toi kukkerpää~
~ompast siälk kukkerpäit kovaste~ (vaahtopäitä)
~meri käy oikken kukerpäis, ku nin kiljuvan kovast torma~ (myrskyää)
~soinnin aikaan ne on niin kukkevia poikia~ (metsot)
~sielt on kukki käinyt~ (kukki eli susi)
~ne kukki et joka paikka ol niin kukkasessah~ (puolukat)
~keltaiselle ne taitoa kukkija~ (tuulenhumalat, kelta-apilat)
~se kukkii oikeen korriila kukila kevväälä~ (näsiä)
~näin kevväällä sillon kun tuomet kukki~ (toukokuu eli kevätkuu)
~ohora oli hiuksella ku pihilaja kukki~
~kun tuomet kukkii, silloin tloo valkoisimmie voatteita~ (pyykillä)
~omenat kukkiit, kaik puut on valkoseen~
~se kukkii piäniä käpyjä kevväällä~ (raita)
~aurinko kukkii~ (paistaa pilvien lomitse)
~jos vastarinta kukkii tulloo sae~ (aurinkoa vastapäätä näkyvä aamurusko)
~kyl ei tänäpäinkää oo hyvä heinäpouta ko uko pilvet alkaat kukkii~
(ukon pilvet)
~talvepenkki kukkii~ (pilvet kerääntyvät yhteen, tietää tuiskutalvea)
~ukkone kukkii~ (synkän pilven matkatessa)
~suatii heinät hajallie kuivamua, mut sillo alkoit pilvet kukkii ja uhata sattiel~
~auringo sapet kukkiit~ (valoisat kohdat päivän ympärillä)
~huomena tuloo purku kun päivä kukkii~ (purku eli lumipyry)
~taivas tähtiä täys ja näyttää vilikuttavan~ (tiesi pakkasta)
~saaje siint tulloo ko pilvet niin kukkiit~ (sade, kerääntyy yhteen)
~kui paljo hänes kuumetta liekkää, posket kukkiit nii punasen~ (lapsella)
~kukki se hipjä, aina kahtee viikkoo asst~ (lapsen iho)
~kerra myö lapettii koukkuja täl rannal sellasel kelil et selkä kukki~
(kuohui, aaltoili, järven selkä)
~kyl se ossoa tuo Kuolimokii kukkijak ku oikee vihasest tuuloo~
(vesistöjen nimiä)
~ko meri alkaa kukkii, ni siit vast mei jaala alkaa juossa~
(jaala=alus, vene, vrt. paikannimi)
~kyllä se kukkii sillo myrsky aekana~ (vaahtoaa, saimaa)
~vesi kukkii~ (vihreää levää)
~ku se ves kukki tulee sellain vihree naatta, sellain vesi johka ei tuulikaa sovi~
~merihär rupijaa kukkii, ahaverruoho mataloisa vesisä~ (hailuodossa)
~se kukki se järvepeällys viel nii sorjast~
~mäk ol korree kun naiset kukki oikein kesäkorreissaa~ (kirjavissa vaatteissa)
~on sitä toisil puhtii, näkkyy naapuri akka taas kukkiva~ (odottavan lasta)
~pakkoha se morsei ol ottuaa ko jo kukkii~ (omat lapset, vieraat pakkoliitot)
~hänel o ikäse se kukkina peäs et järverannal pitäis peässä~ (asumaan
kesäksi, omat haaveet)
~kyllä siälä niin tyttäret oli kukittuna ku olivat häihil lähärös, jotta luulis
vävyjäkit tulovan~
~kukittihiv vähän sitä saunaa~ (koreaksi, juhannuksena)
~kävim morsijamia kukkimah monta vuatta, yhtenäki vuanna kahrehkymmäneh eri paikah~
(kaunistamassa, pukemassa)
~tavallisestij joulukuusi tuotihij jo aatonaattona ja aattona kukittihi~
~se kukkii liijaksi lapsijaa~ (lellii)
~sitte ko se noin kukkii ihtensän niin se on kaunis~ (pihlaja)
~meijän isä kukkii nii pitkän puun mitä vuan on mehässä~ (heittää kiven
puun yli)
~mittee sinä kukit ennee siellä ala jo joutua~
~tämä jalka nyt kuk miun, em pääz mihhikä hulkkuma~ (kipeä jalka, kulkemaan,
vrt. hulkkonen)
~no se on se tuomen kukkima aeka~
~jos kukap pyssyy kukkima aikana~ (tulee hilloja)
~kun tuomi ol kukkimatoimes~ (omat ajanmitat)
~ei päätöint helluntakii eikä kukkimatoint juhanii~ (juhannus=juhani,
juha-ni, ni=nen=lapsen lapsi, Juha-nimisen haltijan, vrt. juha=joki)
~kukkis sano sammakko ku mättäälle hyppäs~
~Matist varis kukoks, päivä päreheks~ (matin päivästä, haltijoiden nimiä)
~Muarriina om päivä pärennä, varis kukkoina~ (palaava varis, muuttolintuja)
~kyl mä sen tierä ette siit kunnian kukko laula~
~mahtak sii onnenkukko laula~ (kunnian ja onnen kukot, kukko=ukkometso)
~kun tul valkia huoneeseen niin sillon ne näk punaisen kukoin~
(vrt. tulen haltijan eläinhahmon)
~punainen kukko käi katol~ (sanottiin talon palaessa)
~kastikaisen näi vet, olko kukko vai kana~ (heinän pään)
~kukko vai kana vai heinäm pala kukko kun on töyhtö kana kun on sapa~
(sapa=lyhyt häntä, vrt. saparo)
~se mustamettäs on kukko kaij ja harmaamettäs~ (uros ja naarasmetso)
~kuiva kränäke, se iso kukko oli siäl kränäkkeem päällä~ (männyssä, kukkometso)
~kankas jytis oekee ku ne tappel ne kukot~ (urosmetsot)
~kuus kukkova ja yks kanamehto~
~kyllä se oj jommonem muutamav vuojev vanaha kukko komia~ (metso)
~on niitä kanoja ja kukkoloita, se kukko om mörkimp kun kana~
(mörkimp eli tummempi, metsäkanoja eli riekkoja)
~muikkuverkot pantin jattaan, päähän tuli kukko~ (merkkikoho, nuotan päähän,
yläpaulaan)
~ryynpiirakat tehtii sellasiks kukkoloiks~
~kukkoloi ol monellaisii, ol nauriskukkoi, lanttukukkoi, kilikkakukkoi
ja kalakukkoi~
~kukko on hyvvee syötävee ku siinä on leipääse sekä särpimeese yhessä~
(kukkojen ystävät)
~kevätkaloista paestettiin koko kesäks kukoit~ (kalakukot)
~kansak kukkoja seun ollu~ (kansan kukkoja, kukkupuhetta)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
