~laskuja~

~koivus kukkuilee~ (käki)

~ehtoolla ne ussein kukkuileeki~ (käet)

~kukkuja käk~

~toi josson tommonen kukkula nin se om Muurahaissaari~

~kaikkii korkeimmille kukkuloille o tiet tehty~ (vrt. polut,

vanhoja pyhäköiden paikkoja)

~itse marssi moata myöte, nousi suurel kivelle, korkijal kukkulal~

(runojen eli pyhien laulujen kieltä)

~jos om pienemp ni se on tönnäs, mutta jos on isomp ni se on kukkula~

~tömpylöiksi pienempijä kukkuloita sanotaan~

~kun sinä kulet mäem peälle, sitten sin oot kukkulalla~

(kukkula-sanan alkuperää)

~ne ol sorjat sellaset hiekkakukkulat ne, siel ne käärmeet vissii sit jossaa 

olliit kantoloin al~ (käärmeiden elinpaikkoja)

~kävikkö si oikhein kukkulassa, ihan huipulla~

~no nyt se peäs siihe onnen kukkulalle~ 

~kukkulak ku rupiaa näkhyn tuolta vaaran takkaa niin kolmantena päivänä se tullee~

(sade, kukkulapilvet)

~paatiit täytee kukkulallaa ku ain tuatin koti niit siält merelt nii~

(kukkuralleen ruokoja)

~täst kukkulamunast tule saut ku stä rutista~ (savua, maamunasta)

~kukkulasammal~ (kalliosammal)

~mnää köpin kukkulinnul, kukkulint mnuul siippe anno~ (kepin käelle?)

~ei kukkulintuka uskal tulla ennen kuin sataa~ (käen nimiä)

~se makkaa oikeen kukkuluurusa~ (lapsi)

~se toisilla sointuu niin kaunihistij ja toisilla ei oon niin hyvä se kukkumaääni~

(käkitietäjät)

~vartu nii mie noukin viel kukkuran~ (marjoja)

~ei sit tarttis panna niin suurta kukkuraa~ (omat mitat)

~nuin kukkuralusikoitako sie panet höystöjä panhun~ (kukkurallisia 

lusikoita)

~niitä poimittiim myöhän syksyllä ja oli tuommonem pilikkumi, niin se oli aivan kukkurana~

(karpaloita, pilikkumi=kulho)

~kaiken kukkuraks tek vielä tuon~ 

~no kaiken kukkuraksi se tähän vielä luunsa venyttää~

~kun kiipiää johonkin kallionkukkuralle, niin siältä on komiat näköalat~

(omat ulkomaanmatkat)

~ohan siel saares vissiin siel kukkural~ (pähkinäpensaita)

~tuuti lasta nukkumoa, suurelle vuoren kukkural, sieltä alas vierymeä, mansikoita poimimoa~

(tuutilaulut)

~se on semmonem mäkikukkura~ (kahden heimon sanat laitettu yhteen)

~niin se on siellä se pohuispuolmainen suo, ennenkö tuloo sinne mäenkukkurallen, 

tie on vastoavoa~ (ympäristön tunteminen)

~sin otkih hyvä marjamies, kun ot soannu astijas kukkuraesilleem marjoja~

(vrt. nainen)

~kiitosta tuli oikein kukkurakaupalla~

~kukkurakoural lunta tullie~ (omat mitat)

~mie sain kessin kukkurallee~ (marjoja, kessi=kori)

~kolome pitkee pöytee ol ruokoo kukkurallaan, ol siinä toesta jos molempattae suuhunpantavoo~

(pidoissa)

~pantii kukkurapäälle~ (kiviä, saunan kiukaaseen)

~kukkurapäässä on sankko hilloja täynä~

~kourat hyvin kukkurapeänä se tuloo pivollinen~ (vrt. pyy pivosta)

~kukkurapääl ja pikkusii päi~ (odottaa lasta)

~johase on nii kukkurapiä, kohta se suap lapse~

~sammalkorvem pelloss on sellai kiv, kukkurapäällystä~ (ylhäältä 

levenevä, vrt. uhrikivet, korven pellot, pelto-sanan alkuperää)

~s olih niin kukkurah lunta jott ei siitä pääsisi kulukemaha~

(kujasta)

~marjakappoo ei ne hyvin kukkuriks panek~ (kipot ja kapot)

~sainham minä kukkuri ämpärin puolukoita~

~se ottaa ristioallon ja se on siinä keskellä kukkurinnaan semmonej jänne~

(kosken vuolain kohta, vuolle)

~mistä sie sait lillikkua iha kukkurpiän tuopillisen~ (lillukkoita,

harvinaiset marjat)

~se tuohinen ol kukkurpiänääm marjoo~ (astioiden nimiä)

~se on kukkuripeänä se kori, kukkuripeä astie~

~älä kukkuroittek kessiä, ei siin pysy eniän~

~sullahan on valokkikori aivan kukkuroollansa hyviä valokkia~

(valokkia eli muuraimia, vrt. hilloja)

~ei siitä tuu ennää olijaa ei se ennää käkejä kukuttele~

(elä kevääseen asti)

~käöm pittää kukkuussa~ (luotu kukkumaan)

~a tän aamun jo käkö kukkus~ (ilon tuoja, toukokuu=käen kuu)

~käöt viel kukkujaat~ (vielä, vrt. lämpö jatkuu)

~kukkuvalkeet poltettii~ (juhannuksena)

~juhannuksen om meitil oma kukkuvalkee~ (vrt. kukku-linnun valkee,

kesäpyhät=kesäjumalten pyhiä)

~piäniin päin se on toi Miina, kun se niin aamusin kukoo~ (oksentaa)

~menkös ruota kulkkuhus kun niin kuvot~ (ruoto, vrt. kuvottaa)

~kutu alka kun tuami rupes ja omenapuuk kukostama~ (hailin kutu)

~ja se kukosta nii nätil valkusel kukkasel~ (mesiangervo)

~kyllä on aikanen keväk ko nyj jo kukostaa kaikki omenapuut ja tuamet ja pihlavat~

(kukkapuut)

~nyk kukoostaa kesä korjimmallansa~

~niihän se kukoistaa kum parraassa nuoruuvvessaan~

~mut semmost kyll ol jolla aikka ol ko sanota et vesi kukosta~ 

(vesi kukoistaa, siitepölystä)

~ny ei ol hyvä mennä uimaan, kuj järvi kukostaa~

~kyl jo suvi pijan tullee kosk sää niin kukostat~ (suvisäät)

~tule ukkone ko pilve ni kukostava~

~kyllä huamenakin ukkonen käy, kun tuala nin kukostaa~ 

(kukoistaa eli ruskottaa)

~tulee semmonen tähkä viäl päähä, semmonen kukoste~ (järviruokoon)

~semmonem piäni kellanen kukostep pääsä~ (hanhikilla)

~pellot ov välliin niinko sauhuna ko se kukostes siittä liikkeellel lähtee~

(siitepöly)

~lehrep puhkee ja kukkaset ruppee kukostelemaan~

~se o nii lämmint, ja ukkone kukostele~ (ukon kuu=heinäkuu)

~noi ova vaa niit ukkosen pilvei kun kukosteleva ja hävevä sen tiä~

~kurjenkellos o semses suures sinisek kukostukse~ (kukkien

ystävät)

~oleks koska imen apilankukostust, see o ni makkia~ (kukostusta

eli kukkaa, imetyt kukat)

~tuomiki on nii töynö kukostuksi, että vahrotta iha~ (tuomen aika)

~punasii kukostuksii siin o~ (ohdakkeessa)

~tolla kans soitettiim pillikkeen kukostuksella, ko pillikkeestä otettiin 

semmonen kukostus ja siihem puhallettii~ (omat soittimet)

~kyä tänä syksynä noi marjat on ihan saantasaaneen kälesä, kun oli neet hallat 

sillon kukostuksen aikaan~ (tammelan kieltä)

~tuomet ovat täöres kukostukses~

~juhannuksenaikan se kukki, sillon ne on kaikki kukkaset parahas kukoistuksessah~

(kukkapyhät, vrt. marja)

~järven kukostus sanottii kun oli niinkum piimää niim paksu nahka päälä~

(veen päällä, siitepölyä)

~vesen kukoistuksen aika on~ (levän ajasta)

~näyttää tua niinkum pilven kukostuksii, ei taira olla ukkonen kaukana, 

kum pilvet tullee tommosiin törröisiij ja ruppee punottaa~

(somerniemen kieltä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)