~laskuja~

~lahna ol sit montta lai ko ens ol jäälahna ja kutulahna ja lehtilahna ja kukostuslahna ja~ 

(eurajoen kieltä)

~Kirmusest saatiin tänä vuan pal kukostuslahnoi~ (järven nimi)

~se ol se pää kukollas verem pääl~ (uivalla käärmeellä)

~loppijaessa se om päevä pirtinlämpiystä pitempi~ (omat mitat)

~kukojjalka~ (sananjalka)

~ne on kukonkannuksii sellasis vetisis paikois kasvaa~ (suokukkia)

~kukonkarahka~ (luhtakuusio)

~oli väkipulkat ja leiskumiset ja kukonkenkitykset~ (joululeikkejä)

~kukonkenkä~ (takiainen)

~kukonkukka~ (maariankämmekkä)

~se sark o jemt töynön kukkonkuusest~ (peltokortetta)

~niitä puhuttelimme kukkonkuusiks~ (luhtakuusioita)

~kukonkuusii on tuol rannas nii kauhijast, harkolliisii heinii~ (haarakkaita)

~kukonkuuse~ (lieko)

~niitettiin kukonkuusekki yhdessä muun heinän kanssa~ (savikatkin)

~kukkonkuusi~ (vesikuusi)

~kukonkuusii kasvaa mettärrannois pal~ (suo-ohdakkeita)

~kukonnauris~ (peltokaali)

~kukonnauris~ (ukonnauris)

~mie ko karkkahuisi unestai ni koko yön en kukonuokallista ennää unta saant~

~kukomparta~ (punertava röyhyheinä)

~kukompual~ (ruohokanukka, vrt. kukko=metso)

~kukonpuola~ (sudenmarja)

~ol sellassia mukavia sammalie niinku kukonsammalie, pyrstölliisiä~

(sammalilla elävät metsot)

~kukosilmä~ (keto-orvokki)

~kukonsuonta ommeltii~ (hihansuihin ja kauluksiin, koristeommelta)

~simmone ku huanosten nukku, simmost kukount valla nukku~

(kukonunta, vrt. metson)

~se makais vain kukonunen~ (lyhyen ajan)

~keyri ku männöö kukrin käkrin ni jouluki männöö immin tummin~ (käkri 

ja joulu, vrt. balttien kukri, svedujen jule)

~se män iha kukri käkri, ku Kokkose kekri~ 

~mie rupesin kakun tekoon, van se män kukrin käkrin~

~jos joulu mänöö jompsin kumsin, niin mänöö kekrikin kukrin käkrin~

(joulua seuraava kekri)

~kuksasta se juothin kahvi ja syöthin~ (pahka / puukuppi)

~kuksassa se painaa puu kahvin~ (antaa puun makua)

~kun teeret oli puussa ne kuksahteli ittekseen~ (oikean suomen luontoa)

~eihä tässä hätä hässi eikä kiire kuksi~ (sanonta)

~voita ja mitä millonkii piettii sellases kuksinas~ (pienessä 

saviruukussa) 

~käjet kukukselie viel vaikka oj juhannus männynniän~

~käkönen kukuskellee~

~tenavat, muoskat, mukulat, kukulat, kukelot~ (lasten nimiä, vrt. viisi heimoa)

~enneen käjen kukuntaa oli kalakeittoa saatava~

~en ov viel kuulluk käjen kukuntat vaikka olev vartuksellu~ 

(käen vartojat)

~moni käin kukunnan kuuloo onneton pesän löytää~

~eihä sillä niiv välijä, millo sattuu mikkiip puu käelä olemaan kukuntapuuna~

(vrt. paikasta ennustaminen)

~Hiljamarja sae koppasee kukurakaopalla, mut minu aekan män heijjäm perässää hypätessä~

(kaksoisnimet, vrt. kahden antamat / toinen salainen)

~käki lakkaa kukkuumasta kohta ko se heinäruvo näkkee~

~käki tullus siihem puuhuj ja kukunnu kamalasti~ (käkipuut)

~täytyy yhreksän karpaletta saaras syärä ennen käjen kukkuumista nin ei tuv vilutauti~

(karpaloa, talven yli säilynyttä)

~viimmev vuonna se kukkuvamii loppu lyhkäseh~ (vrt. kylmä kesä)

~eikä käki saant tulla liki tuppaa se tulpalloo kukkuvaa~ (kukkuaa eli tietää,

tulevan lintu)

~käk kukkuvaa vanhan vappon, vaik tuura varre nenäs~ (vanha vappu, 14.5)

~en viime kesän en yhtä kertaa käkkee kuult vaik oikei kukuti käkkee tuol~

(kukuttaa käkeä)

~aina sitte kukutettihin käkiä~ (pyhinä pidetyt linnut, 

vrt. jumalten hahmot)

~käellä kukuttivat ennen, sanovat kukuk kultanen käki minun ikäni meärä~

(ikäni määrä, kuulostaa järkevämmältä)

~käkpala se leipä, joka niillä oli suussa kun ne käkeä kukutti~

(vrt. uhrileipä)

~mikähää kukuttaakih~ (käkeä, olisko toinen käki)

~min oon niin kippeä että min en taijjak käkkeä kukuttoa~

~monta käkkee kukuttanu~ (vanhasta)

~kun kukku käypi aina pikkusev veen alla niin nes sannoo että jo kukuttaa~ 

(ongen koho)

~sinä kosketat ihteis, ku sinä sillä laella kulahtelet~ (kaatuilet,

lapselle)

~se o aeka kullaos, ku tuolliser ryyppee~ (kulaus, omat mitat)

~minä join yhellä kullauksella lasim pohjaan asti~

~siihen pannaav vettä kullauksilleen, niin, että liha peittyy, 

huleisilleen~ (uunipaistiin)

~kyllä se aika kulahtaa ko tuo kolome vuotta om mennyn niin äkkiä~

~kum marjastellee tarttee ottaa aurinkosta suunta, täytyy villaasta 

taivaarrannallem mitem paljon se aurinko taas on kulahtanu~ (omat jumalat)

~hyvveä ol ja välleen se kulaht kulukusta~ (mehu, omat mehut=marjoista)

~seisoh hiljaa kuh hiiri~

~se jonku kerran kulavutti sitte sii ja pulisi~ (ukkoteeri)

~saunal luon siel lätikös kulautti~ (sammakko)

~eihäm myä missään sen kummemmin oltu, tual vaan pitkin rantoi kuljailtih~

(nuorten elämää)

~pyhät kuljailee tyttöen kansa~ (tyttöpyhät)

~jos sin et ook kuljaelemata sen tulen kansa, niin sepähän nähhää~ 

(kuljailla, vrt. kujeilla)

~oo ihimisiksi äläkä kuljaile~

~on niitä kaekellaesia kuljaelijoeta olemassa~

~oli se niin sukkelaa että mitähäv vain sekit taas kulijailee~

(enteilee, uni, taikuuden kieltä)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)