~laskuja~

~heä ko soap siel kullaija ympär metsii, se hänest o näkkyy kaikii parasta~

(lampaasta, kaikki elävät olennot=luotu vapaiksi)

~kulhaiset maat~ (mättäiset, vrt. luojahenki Kul, Xul)

~siennii pannaan kulasvetteen~ (huuhteluveteen)

~keväinhän ne on nurmet ihan yltääsäk kulasveissä~

~ei siinä piäsek mataloissa kengissä, se on aivan kulasveillä~ (tie)

~kulakka~ (muinainen sota-ase, vrt. nuija)

~kuusi kun kuivaa se om meleko kulakka~ (vrt. kuusesta tehty)

~kulashauki~ (iso hauki, vrt. Kulin hahmo)

~viheriäine färi on simmast et se helpost kulastuu ja tulee melkkee harmaaks~

(liedon kieltä)

~lapsek kulava mererannas~ (vrt. pulaavat)

~kyllä taitaa tullam maavunnainen sajek kun se nuin kulhelhen sattaa~

(pitkästä sateesta)

~ei sel luona käym miehijä vaem metissähän se näen kesänaekana kulleeraa~

(nuori nainen, lemmen aika)

~kyl siu kenkäis o pahast kulehtunneet, et sie niitä vissii oo voijeelt pitkää aikaa~

(vrt. kulahtaneet)

~menin nin kun kuletuksi, ettem puhutukskan saanu~ (pökerryksiin,

tajuntaan yhistetty Kul-henki)

~kulhal nakattih ves pois ruuhest~ (kuuppa / kousa)

~koivust tehtii kauha~

~kulha~ (iso pahkakuppi)

~Tuomas antoi sillen vesryypyn, vesryypäöksen mustasta puukulhasta~

(vrt. kulhosta)

~kulhaus~ (noituminen, vrt. Kul-henkeä palvoneet noidat)

~sitte laitetaan asteisii, jonnei kulhoij jäähtymääj ja viijjään kylmää~

~täällä sanotaan oikeita kivikuppeja, kulhoksi~ (kivi eli poltettu savi)

~me panimma ruisjauhoja, sokerista ei ollup puhettakaan, ja söimmä suuret kuhulot~

(puolukoita)

~s oli semmonem puukulho, puuhun kaivethin semmonen krooppa~

(syvennys)

~kulho, ysö kuppi~

~hirvaskulho~ (täysikasvuinen urosporo)

~hankin nyp parempia työkaluja, eihän tommosia kulhuja viitti käteenskän ottaa~

(kuluneita kaluja)

~kulunnek kulhu, toi saavi, ei se eniän kauvan kestä~ (kulhoihin

ja kulumiseen yhistetty henki, vrt. haltijalle laadittuihin)

~tlee valla halkkenui pärei jos noik kulip pääseväk kiamottuma~ (kulit

eli pölkyt, halkeilemaan, vrt. kulli, omat haltijat=asuvat lähellä)

~jiä on nin kulinna, ettei sielä pysy pystyssä~ 

~kuivaa vesi alta, kulillem menöö silloin jää~ 

~luoma on kuivalla kulilla~ (luoma eli puro, veen kuivuessa)

~nool kaikki nilekosillaa kum mullikat, se rant ol ihan kulina niitä ihmisijä~

(uimarantojen myöhäisestä alkuperästä)

~kulila päntättiin talija~ (kirveen hamaralla, vrt. aiemmin nuijalla)

~vasulla kannettii siihen kullii, nim paljo, että kukkuriksi tuli aena~

(jäkäliä niinisäkkiin)

~mie olin sellai kulija, kaiket päivät kuli persein alla, ku kelkkoi eij ollu~

(laskin mäkeä, lapsena)

~kulikka se om merer rantois ja heinämaal miss ov vettä~ (kuikka)

~minul oli monet kulilliset vihollaissii talavihautteuksiks kerätty~

(nokkosia talvihauteiksi)

~vesi kulise~ (vrt. puroihin yhistäminen, Kul=maan tai veen henki)

~kangasmaak kulisee ku kävelee~

~niin kulisoo moa kun ei ool lunta~ (Kulin kieltä, paljon sanoja

=tärkeänä pidetty haltija)

~kulittaa~ (kuikka, Kulin eläinhahmoja)

~uskovappa sitä, se on semmoinen kuljaus, se tyhjää kuljailee, 

aikansa menettää tyhjään~ (merijärven kieltä)

~sillä ol niitä pennun kuljaoksija~ (hyppivällä koiranpennulla)

~jeä on kuljavaa~ (liukasta, vrt. kuultava)

~ne oli niitä ilimanaikusia kuljeheja~ (vanhoja taikoja, 

vrt. Kulia palvoneiden noitien taikoja)

~sill on semmosia kulijehtimisia~ (ilvehtimisiä)

~nes suksetten kans kuljeskeliva~ (suksipäivät, kulkea=Kulin kieltä)

~kyl mää ne tiäm mää kuljeskelin siä paljo nuaruutenin aikana~

(tiedetyt eli kuljetut seudut)

~älkäi menkö yöllä mettään kuljekselemaa, Mettänneitty tulie vastaa~

(metsän henkien nimiä)

~nuita kettuja kuleskelloo tuolla metässä~ (kettumetsät)

~oli kerran kettu kuljeskellu tietä, tuli äjjä vasthan~ (sadussa, 

eläinsadut)

~kuleksenteelha se, yhö kerra, tiälä talavela~ (ristiinan sudet)

~kuljeksii ku orpo piru Kalajoen markkinoil~ (orvot pirut?)

~kesäiltoin pojat kuleksiit pitki kujasii ja lauloit hoilasiit~

(laulun kautta, vrt. viinan, edistys=taantumusta)

~havukkahan se harvaan siipijään lempsautteloo paraastaan se liitämällä 

kuleksii~ (havukka eli haukka)

~tämmösen lahen suulla ne kalattii toesinaan kuleksii~

(kalapaikat)

~muikku pistoina kuleksii~ (tulee pintaan pistämään)

~se kulekssii mahallaaj ja uip kässiisäv varassa lattialla~ 

(pieni lapsi)

~yhäkö sie vain kuleksit sitä mualimanrantoo~ (maailmanranta,

maa-ilma, maa ja ilma)

~lahteem päin kuleksi ne jiälautat~

~johan ne vuoskausii yhles on kuleksinnu~ (oma yhessä kulkeminen,

vieraat avioliitot)

~ukkometässäpä se tuokii Kerttu kuleksii, eijou vanahanpiijan 

hyvä olla itekseenkää~ (piika=tyttö, neito)

~olette ruvenna yksissä matkon kuleksimmaan, mikäpäs siinä ei se mikkää 

moaliman kumma ou~ (yksissä kuleksiminen)

~puro kuleksii Kyyjärvee semmosija ojija myöte~ (järveen

kuleksiva puro)

~näkkyy oleva jo tuota tavaroo mualimassa jo liikookii, jiäp joutavana 

turhan päihe kuleksimmaa, ei kelepoo ennee kellenkää~ (tavaran

keräämisen myöhäisestä alkuperästä)

~susil ja ämmil o yhtläine miäl~ (sanonta)

~susil o liukas kuljenta ja ämmil o liukas kiäli~ 

~saukon kulenta on yläkuussa ylöspäin ja alakuussa alaspäin~ 

(puronvartta, oikean suomen luontoa)

~sitä venett ol lysti kuletellak koskissai~ (pientä venettä)

~kuuropilivie kulettelloo~ (sadekuurot)

~niitä tehtii isojai pahkakuppija, ne ol kuletoksissa hyvät ku ei särkynnä~

~tenavat ov viennä ne toas kuletoksiisa~ (astiat)

~lintu kulettaa höyheniä pesähäsä~ (pesimäaika)

~kyllä minäkin oon ollup pukkija kulijettamas~ (seuraamassa talosta taloon, 

joulupukkia)

~poutaa se tietää ku kulijettaa nuita tuulen karheja ja tuulispäitä~

(säätietäjät)

~soma se on kun sitä Perttuo on kuletettu monta sukupolovea~

(Perttu-nimeä, omien nimien kuljettaminen=somaa, vieraiden=rumaa)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)