~ei se ensikertalainen ossaa Oulussakkaam mihinkääk kulettajata~
(utajärveltä tullut)
~tuuli se um piliviin kulettaja~
~Maiju meillon lehemään kulijetukses tänä kesän ollu~ (omat nimet,
kaikista a, e, i, o, u-päätteet)
~kuletutti minuva kahakkätteen Ouluj ja Vaalav välijä~ (uittopäällikkö,
orjuudesta alkunsa saanut palkkatyö, voitteko poistaa koko maasta)
~kuljehverkossa kalat itte paneva verkhon~ (vrt. kulle-nuotta)
~kuljoluu~ (pään ylin luu, eläimellä)
~o vanha savikulju liki, siit o savi joskus otet~
(kulju eli kuoppa)
~kyl siit pojast täyty pittä vaari ete se putto sinne vesikulju~
(lasten perään katsominen)
~satte jälkke o kakaroil lysti ku saava kurakuljuis tarppekses ploksata~
~se pelto on semmosta savikuljua, ettei siinä kävellä viitti~
(luonnottomat pellot)
~ojar ranta kokonaa semmoist kuljuu~ (vajottavaa maata)
~älä mee nin kauvaksi uimaan, siälä on syvä kulju~ (syvänne)
~siellä kangasten välisä on semmonen ojankuliju, että ei taho yli päästä~
(metsäojat, luonnon luomia)
~saattaa nuijjem matalaij ja karreiv välesä olla syviäki kulijuja~
(veneilijät, vesitietäjiä)
~kulju se on joku kursu semmonen vaaralinen vaikk ei niin syäkhään,
ryöpeä paikka sielä pohjassa, kivi eli vesi eli rapa~ (kursu=kuru,
rotko, Kainulasjärven kieltä)
~kyl siin kaevos o nii syvä kulj, ete kukka ol ikäm pohja nähn~
(kaivo-sanan alkuperää, luonnon luomat kuljut, vrt. kuilut,
vrt. saivot)
~siällä om monellaisija kulijuja ja semmosija peränteitä~
(rannassa, kalojen kutupaikoiksi)
~kulju~ (hiekkainen kohta pellossa)
~se on ahoperie kuljua~
~se o kuivoo kuljuva ei se kasvak kummikaa~ (kivistä hiekkamaata)
~siinä mäin kuljulla tavattii~ (mäen kulju)
~se on semmoista kotteikkoo heijjäm mua, särkän kuljjuu on toinen toisessaan~
(maan muotoja)
~kun se on niin kylymeä ettei siellä kasvap puita sitä kuljuksi hoetaanni~
(vaaran lakea)
~oom minä käönys siellä kuljum peällä~ (vrt. vaaran)
~sitte kapsi kirveskuljulla sen rapningin linnum peältä~ (savikuoren
sisällä paistetun, omilta kuulostavat ruuat)
~ois hyvä aijaa muite, mut messäpaikos on viel jääkuljuu~ (keväällä,
kirvun kieltä)
~ol nin jäenen tie, ihan kuljuva, heitti nurin, että naljaht~
(jäiset päivät)
~sitä kopan kuljuu oli ojissa~ (kopan eli sammakon)
~toi kailisto on jo näin myähää suvel nii täys kuljuu~ (kaislikko, levää)
~nuoska ihminen on kulju ku ei ole ilonen eikä terve~ (vrt. nuoska-kelit)
~jiäkulju~ (jääkappale, mäenlaskuun käytetty)
~kuljut kans ahkion päälle ettei kastu~ (kuormapeitteet)
~kuljuillaas, eivät ne pysy kotosalla~ (kulkusillaan, oikeat koirat,
suden sukua)
~kuljuiseksi~ (sanottiin paikkaa jossa oli lähteensilmiä)
~se on niin kulijusta ettei siitä tahop päästäm maihinkaan~ (syvänteinen
ranta)
~se on semmone, kuljukas, se on niinkun särkikin~ (lahna, limainen,
kul-sanan monet merkitykset)
~kuljuläpi~ (upottava paikka, suossa tai notkossa)
~kuljupahka~ (visapahka koivussa)
~nuo tervaroson kuljumat kasvaat hyvi hitaasti~ (kyljet, reunat)
~nehän ne onki kulijupaikat kalan asustopaikkoja~ (poukamat)
~siin koske alapualell oo semssi kuljuspäit ja niis asusta aikataval kalojakki~
(syvänteitä, vrt. Kul-haltijan asuinpaikkoja)
~kauhi kuljuspää~ (vesisilmäke, suon keskellä)
~siinä se nyk kuljua, möllehtii niv vihan näkösennä eikä puhu mithän~
(mököttää, vrt. luonnenimi Mölli)
~kuljuta~ (peittää ahkio kuljulla)
~kuljutella vettä jaloillaan~ (vrt. huljutella, k=h=x)
~kulokas~ (vesikäärme)
~minä näin kulkkaan~ (pyhiä hetkiä)
~kulkkat, ne ol keltakorvaisia~ (rantakäärmeen nimiä,
Kul-haltijan eläinhahmoja)
~se kyl kulkee jo puit myären~ (kävelemään opetteleva lapsi)
~se on sellaist savist rotkuva ettei peäse kelvo kulkemoakoa~
(lemin kieltä)
~myö purjeella kulettii ko tuul takkua~ (tuuli takaa, sortavala,
Laatokan purjehtijat)
~tulroihun kansak kulukkoo~ (vrt. soihdun)
~eij ollut niitä mittään niitä kyitivehkkeitä, se ol jalan kulettava~
(omat matkat)
~pärevvalakijoella kulettiin ulukonaki ku saonaanki mentiin~
(päreen valossa)
~pitkä taeval sta piti kulukkea~ (taipaleet, vrt. kylien välit)
~kyl siin pit kulkii lapsen kans joutsaa~ (joutuisaan,
vrt. Joutsa)
~varsinnis siinä meijjän seuvvuilla niitä ukonsäitä kuluki~
(ukon säät)
~pienillä pilivillä mittääm merkitystä oo, ne kulukeah höllöttää
vaen kuv valakeat savupoakut~ (ristijärven kieltä)
~vaahtupäenä kuluki aallot~
~lauhasti kulkee joki~ (tasaisesti)
~ijästä kulkoo kylmin tuul~ (itätuuli)
~kulkoo nim pakkaisen henk, huohtaa nim pakkaisellen~
(pakkasen henki, elävä olento)
~se oli tommonen kulkeva miäs~ (ennustaja, kiertävät noidat
=enimmäkseen miehiä)
~sehää kulk usei juhannuksee saakka~ (ahven)
~ne kuluki toesissaa~ (kylän tytöt ja pojat)
~aenahan ne nuoret miehet kulokeer rylläs~ (tyttöjä katsomassa)
~sen ol meärä kulkea ikään kun koerran~ (kummituksen,
koiran hahmossa, omilta kuulostavat kummitukset)
~mulla kulk sulhaisia~ (kirkon tuhoamat kosintaperinteet,
jättää monet yksin, jeesus=kenties trans tai a-seksuaali,
kulki miesten seurassa, ei välittänyt tytöistä?)
~toiset mettästää, mutta meiltä vain kulietahan marjas~
(marjojen ystävät)
~se kulkee kaiket syksyt mettiä~ (mettien kulkijat)
~kylhäm minä kerpus kuljin, talvivihtat teij ja semmotiisia~
(padasjoen kieltä)
~siellä kulukivat ihmiset hillasa~ (nevalla)
~ja tullee lanka liukhaksi ette se kulkee hyvin niisissä ja kaithessa~
(kudontasanastoa)
~joka mänty ei kuleh hyvi, se pit ollas semmone tiivissyine, et se kulki hyvi~
(kulki eli irtosi, pärepuu)
~meillä taettaa yksissä ijät kulukkee~
~jo alakaa ikäkik kulukees sinnem miehen ijällep paremmin~
(miehen ikä, vrt. naisen)
~varpunen toi aina vähän erästään sev verran ku han sai kulkeen~
(pesään tarpeita)
~se on kulkenup polvi polvelt se juttu~ (suvut ja polvet)
~en tiijjäm mikä taeka siinä ol~ (punaiseksi värjätyissä vöissä,
oisko suojeleva?)
~tässä Korhosen suvussa on kulukenna pitkäm matkoo nuottein tunteminen~
(nuottien tuntijat, laulajat vai soittajat)
~ei ne pakkasen mukana kulet tauvit semmosen suven iliman mukana ne kulukoo~
(pakkanen=tautien tappaja, omia jumalia)
~ei se Lapijoe nimel siäl kulje~ (Hinnerjoki, nimien muuttaminen,
vai jokaisella rannalla omat nimensä)
~sua on niim piäni, sentähren sitä Pikkusuaks kuttutaan, semmottena se kulkee~
(paikannimien alkuperää)
~minn oon seittemänneltä lähtiin kulukenuk kalasaki täyvestä miehestä aina~
(täysi mies=omien töiden tekoon kykenevä)
~se kulkee pikkukalar roikasa jos ahventa ja särkiä on~ (pikkukaloihin
kuuluvaksi)
~no meijän muat kulukoo nuihen vuoriin kautta ja kulukoohan ne nuihennii
suon riekaleihen kautta~ (oudolta kuulostava maan omistus,
vrt. maat palasiksi jakaneet maanmittarit)
~lötön naohat kulukkoo läpi korvakor reikkiin~ (matalareunaisen
tuohivirsun)
~vuorijono kulukoo Kuirivoaralta Salamisille asti~ (vaarojen nimiä)
~mulla oj jo seittemäs vuosi seittemättä kulukemasa~ (77)
~kun se kuukaos on kulkenna~ (kulkevat kuu-kaudet)
~niilä ol merkit tähissä, kuinka kaovvan ol ilta kulkennaa~
(omat kellot)
~se pohjakylä kulki ain niiku vähä ees~ (muita edellä,
pohjakylät, vrt. suvun perustajien asuinpaikka)
~myö tuon Tiinan kansa kuletaa yhtä vuotta~ (samana vuonna
syntyneet)
~kahellaesta lihhoa kuluk ser rokkapuuron kansa~
~sitähän on toesen kerran lassa kun yheksättä kymmentä jo kulukoo~
(toinen lapsuus)
~eiko s ole ne jokka etunokasa kulkeva~ (päälliköt,
omat päälliköt=kykenevimpiä, vrt. huonoimpia, lihavimpia)
~sen tiheämpään kun kuurot kulkoo sen nopeampaam peäsöö~ (saa lapsen,
kuurot=poltot)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
