~kulukuheinäks~ (sanottiin punalatvaa)
~kulukuhiiret ne söe jäkikköniityt puhttaaks~ (kulkuhiiret,
oikean suomen luontoa)
~se on syksylä tavalisesti samat kulkukeinot tunturista alas~
(lappalaisilla, liikkuva elämäntapa)
~sinä oot niin kun siatoon sialu~ (vrt. si=päivä)
~on se sellaanen kissipiika että kaikkia kulukukissiä se hyysää~
(kissojen ystävät)
~sorsa telekkä tavi ja kulokulintuja paljonnii~
~uikut kulkulintuja, varhain kevväilä jäälähön aikana~
(niitä näkee, muutto=kulku)
~ei sinne oo olluh hyvvie kulukumatkoja, soijen yli kum mentiin~
(omat asuinpaikat, vrt. mökit)
~harvohhan ne kulukumatkukset on niin suorat kur raunijossa, siinä pittää
puikkelehttoos sinnes sun tännek~ (kärpän elinpaikkoja)
~pulmaturkis piettii kulkuset sivvuum pääl~ (pulma eli hää)
~hauvilla em mie tiijä onko sillä muuta kulkunimeä kuim pikkuhauvilla,
sitä kuttuthan ruuhohauviksi~
~tulee kova juomar, ku on iso se kulkunkuhmu~ (uskomus)
~kulukumpeä tuntuu kippeältä~
~siitä voan ihan kohasttaan oli sillä se kulukupaekka~
(jäniksellä)
~kosket ol ja kulokupaekat missä näk haltioita~ (vrt. pyörteitä
tai haltijoiden eläinhahmoja)
~kyllä se vesi kulukupaekkasah hakkee ja löytää~ (elävä vesi)
~kun kivvie on vähän tuolla vierustoella niim pitäsis soahav vähän
tuonner rantaan kulukupaekaksi kun se on niil lieju~ (omat sillat,
väliaikaisia)
~em päässykkän oikomatkon kotio, täytyy mennä ison sillan kautta,
kun vesi oli viäny kulkupuut~ (vieraat ja omat sillat)
~rupesin aatteleen että ku se semmonen kulkuri on eikä näillä paikkeilla
on niitä jälkiä näkyny, että kais se menny on~ (susi)
~se on oikein kulukuri poro, joka oli myöthäim menosa~ (vrt. hirvas)
~kulkusheinä~ (nurmikohokki)
~ne on noita kulukusheinnii nuo~ (niittyleinikkejä)
~kulkusheinä~ (laukku)
~asuntosiika on tavalinen, pieni pää oikheen ja muuten leveä,
kulkusiika lihava ja lyhykäinen, isoo pää, könkäniska~
~ennen oli pohjaverkkoi mut nykyjää oltii jo kulkuverkoil~
(ajoverkoilla)
~ei täälä ole kulkuverkkoja mutta tuola ylipuolej järvissä nep pitävä,
siinä on sitte puukulput yläpaulaa vasten, että se pittää verkov veem pinnala~
(yli ja alapuoli, jokikeskeinen maailmankuva)
~kulkuverkko~ (lohiverkko, syksyllä takaisin palaaville lohille)
~Oulujoki on ollu ijänikunen kulukuväölä~ (voitteko poistaa esteet,
padot sun muut)
~oli niin kun kultanel lanka jojem poikki, kais se näkki kullaili itteensä~
(näkiksi kutsuminen, vrt. nakki)
~väliin kullailee ihmisen uniin semmosia~ (kuvastelee, vrt. kulta)
~siell on poikaset taas venheellä kullailemassa~ (kellumassa)
~kullakantajal ol nii kirkkaat ne siivet, se ol niiko se sittasompulaine~
(kultakuoriainen)
~toiset olliit siit jo kaik kullakeltasii ni hää ol yksinnää ruohopäine~
(pihakoivu, puut=yksilöjä)
~kullankellikkäine~ (kylmänkukka)
~Jokinen kerto nähneesä semmotten oravaj joka oli ihan kullankuihtava~
(kullanvärinen, viimeiset maaoravat?, pomarkku)
~on se tuo meijän pikkunen tyttö oekee kullanmuru~
~äejji oma kullammuru~
~kullammuruiseks ne aenoata lasta sannoo, mutta kakaroeta ne on kum paljo on~
~menkäippäst tohok kullahallen nii näjetten Karijärve~
(kullas=kohouma, kumpare, töyry)
~saatii niim paljom marjoi kuj jaksettii kantaa siit yhlest kullahast~
~on niitä Louvekkarin kullaillaki tuamikoita~ (karien nimiä)
~kullahalla~ (kallioisen vuoren ylimmällä laella)
~aurink kullasta~ (auringot värit, pyhiä palvojilleen)
~aurink kulla puitte larvohi et ne loistava~ (kullaa,
tekee latvat kultaisiksi)
~hanki kullaa näin keväällä jotta oikeen ottaa silimihin~
~eileen ehtoolla kullas kovaa~ (revontulet)
~meri kullaa et pilvi näky metä alatte~
~niim paljo maakkin kullava et tlee itätuul~ (maat kullavaa,
vrt. kangastaa)
~kun kullaa järveltä se myrskää illalla~
~miehet on kulteen vevosa~ (kahdella veneellä vedetty poveton nuotta
tai heittoverkko)
~kulteellel lähetään illalla kun iltanen on syöty ja kahella venneellä~
(iltakala, tuntuu luonnottomalta)
~kaks kulletta, se ensimäinen kullep panthin sinne alaperhän, laskethin,
ja sitte menthin sinne yliperhäj ja, sieltä sauvomila peliätethil lohet
virram puolelta pois ja, heitethiv verkko siihen ethej ja, veethin sitte
karsinallaitaa toinev venet toisesa pääsä, niiv veethin sen ensimäsen kulthem pääle~
(otettaessa lohet kalapadosta)
~Torniojjoen alasella juoksula sielä missä kulletta veethään~
~yhresä ojanteesa oli kulleroita vallav villinä, vaan ei niitä ennää oo~
(kukkien aika)
~semmoin keltain joka ei o kulleroin, sorsankukkaseks sanovatten~
~met siothi kaksi kulleverkkua pääkkäi ja sitte heitethi, kyllä tuli kala poikinhe~
(heittoverkot, jokikalastusta)
~siit tulloo kesä ko kulli laulaa~ (kuovi, Kul-haltijan hahmoja,
vrt. kuikka)
~mie oon nii pirtee ko kevväine kulli poikane~
~kun sa kuulet kullin iänen, älä mäne järve jiälle~
~kyl se kulli vissii syöp kaloja ku hää siel joe rantool häärii~
~kulli~ (haukka)
~kullihaukkoja tai tokkimuksia~ (suokukkoja, pyydettiin keväällä jouhiansoilla,
pyydetyt eli kadonneet linnut)
~kuullit kuullit kuullit~ (kuovin huuto)
~eihä sin uo ko yks kulliluikaus~ (omat ajanmääreet, lyhyt aika)
~kulliruoho~ (pihasaunio)
~saatiin kultaruskeaa, jos kullitettii koivum pihkalehlil~
(keltaisesta kultaruskeaa)
~piteä männäv verkkoja kullittamoa~ (värjäämään keittämällä lepänkuoria
rautapitoisessa veessä)
~se mies on viilekehtinä milloin missäi, kulloin kussai~
(vrt. viilettänyt)
~vetoo lyätih, ja viäl joskus nykkih, mistä millonah, kusta kullonah~
(vedon lyöminen, omaa vai vierasta)
~olhaan niitä syltä kolomisen niitä halakoja, jotka jäi mehtääl lahomaa kuuks
kulloseks päivee~ (kuuksi kulloseksi päiväksi)
~ei kuuna kullossa päevänä~ (ikinä)
~pyykki tehthin aina johonakiv välis, kuinka kulloonkin ehtii~
(oman työnteon luonteesta, vrt. omituiset "työpäivät", vastakohtia)
~tuleha kullonkii meil käymiä~ (käymään kutsuminen)
~teki kaikkia askareita ja mitä kullostakkin~ (omat askareet,
vieras toisille työn tekeminen)
~sev voi sanuat taikka teherä monella eri lailla~ (oikea suomalaisuus,
erilaisuutta)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
