~laskuja~

~minä ne tapasin situa huivin kulumahaj ja toin kotiin~ (puunjuuret, 

taikoja varten)

~siittä lähti siittä kulmasta menneen semmonej jalkapolku, ei se mikkään tiä ollu~

(polut ja tiet)

~koulun kulmalt vasempah käteh se menee Marttalan pihalle~ (käden puolet)

~tuom metän kuluman takkoa näkkyy jo Leinola~ (mettän kulma)

~annappas miu kintaat siint uuni kulmalt~ (uunin kulma)

~tie tekkyö jyrkä kulma suunnassua, muistatha sie~ (omat kartat, pään sisällä)

~tualta Ruskeenkulmalta on hyviv vaikee kulkeej jäitter riitteesä~

(kulmat, paikkoja)

~ei näillä kulmilla semmosta oo ollu~

~ja miä olih Halkolan kulmalt~

~kyl mie pistäin heil ko ol asjoakii sil kulmal~ (pistäytyä)

~sillon on soanuk kaksi päeveä melekeim matkustoat teältä Paltamon rajalta 

pisimiltä kulumilta~ (puolankaan, omat ulkomaanmatkat)

~ouvommalta kysythään että miltäs kulmalta sie olet~

~koko irä kulma oli nii paksus pilves ja ukkosti ja salamoitti mutt ei se sentä tän noussu~

(ulvilan kieltä)

~ihan koko yän se piti hianoo jyrinää tolla kulmalla~ (ukko)

~toine o tuol toisel hoaral, toine o toisel kulmal~ (toisiaan kutsuvat ketut,

keväällä)

~tuul ol luotteen kulomalla~ (tuulen olinpaikka)

~Kuhmon kulumilta toeselle iliman kulumalle on tuuli keäntynnä~

(paltamolaisten ilmansuuntia)

~mihis sie uot kulmaes lyönt~ (silmäkulman)

~niin on kylymä ilima, jotta silimä kulumii kylymää~

~hyvä kuloma silemäv varjel~ (kaikella tarkoitus)

~kulmat solmessa kattoo~ (kulmat solmussa)

~kahtoo kulmajesa alta~

~se tietää saetta ko se kahtoo niin alta kulumainsa~ (päivä,

paistaa kehän sisältä)

~em min oos sitä niim palijo juanuj jotta s olis mun kulumihim menny~

(sahtia, humalajuomisen myöhäisestä alkuperästä)

~ei tartte olla kulumat kurtusa, täsä asijasa ei äksyily auta~

~taitettiin kolmiskulmaseks pääm päällej ja täältä leuan alta kii~ (huivi)

~ol tälläin kolmikulmail lovi kivessä~ (vrt. kanttinen)

~kulmakarva tais männä silmeä vai mikä heä lienyö~

~kulmakka~ (purotaimen)

~kulumakko~ (kuusamon purotaimenet, montako jäljellä)

~ei ne olek kun tuom pitukaiset nek kulmakot~ (sodankylän purotaimenet)

~pitäs käyvä pyytämässä lipolla kulmakkoja~ (kittilän purotaimenet,

alkujaan koko maassa)

~kun sil samal kulmakunnal oltih asuttu ja kasvettu~ (kulmakunnat)

~ei ou näellä kulumakunnilla ollu susia aekoihi~ (eläinten katoaminen)

~peähän koskkoo niin että kulomaluut tippuu~

~sillä ol hyvim mustat kulumikarvat~

~semmonen kulumikas lehti terävä nenä tuommonen ehken kolomikulumanen tahim 

mitenkähän nelikulumanen oesi~ (heisipuussa)

~kulmmuine~ (pulmunen)

~kuu kiurusta kessää puoli kuuta kulmusesta~

~elä kulumutap pienempees~ (lasten opastaminen omille tavoille)

~kun ei tulis kylymä kesä kun kulloon kuumottaa~ (kuloon kuumottaa, 

lämmin kevät)

~se oli ihan niinku kulo olis käyny~ (kuivuneessa maassa)

~kuumiin aikoin sattu usjast kuloloi~

~minäkim penikkana olin kulolla siellä, kun ne palo ne kuivat hongat~

(metsäpalossa)

~kerram moaliman aekaan ollus suuri kulo ja polttanus sammalikot siellä suolla~

(metsäpalojen luonteesta, paikallisia)

~mut ne poik mukula, ne oo oikken kuloi~ (vilkkaita)

~kulohuoska tehlää männyhhavuist tahe kuusehhavuist ja lehloistkii, jos on kiireh~

(omat palokunnat, eivät maksa mitään)

~kuloin~ (työkalu poronsarvesta, petun kiskomiseen)

~minä näin kulkkaan~ (vesikäärmeen, kul-sana)

~kulkkat, ne ol keltakorvaisia~ (vesikäärmeet)

~kulonpalaneenkukkanen~ (kalliokielo)

~sain täyren kopav varelmaa tolta kulompalolta~ (aukeaksi palaneelta)

~kylhän niit kulompolttamie mettis näkie~

~kulopojat~ (keväällä syntyvät jäniksenpojat)

~kulorastas~ (räkätti / kulorastas)

~kulosirkka~ (heinäsirkkaa suurempi sirkka)

~sen on päivä kuloittannu~ (niityn)

~se heijä vähäpoik o niin kova kulottama, et siit on kova vaarimpito~

(vilkkaat pikkupojat)

~kulotul män kuivassa heinikossa~

~kaikki kulloontuu paikolleen ku on niim pitkät pouvvat~ (poutakesät)

~lentä niinkon kulovalkki~ 

~minä ouv vaen sieltä siirtynnä vähä kerrassaan kun kulovalakkee~

(omat vertaukset)

~kulovalkja~ (elosalama)

~kulpakko~ (talveksi jokivesiin jäävä kutenut lohi)

~kulupakko~ (porohirvas syksyllä, kiima-ajan jälkeen)

~katsoka perrää, jos että osa uujuu, pohjassa on sykävii kulppai~

(uujuu=uida, sykävii=syviä, kulppai=syvänteitä)

~siin on kevätvessiin aikan hyvä kulpas~ (veen täyttämä 

syvennys)

~mä sain tuan yskän jo syksyllä kun mä nuas lähtehisis ojavesis kulppasin~

(oireiden alkamisen muistaminen)

~se on taas joksikin kulpeeta ilmaa tänäpän~ (koleaa)

~se on vaan nin kulppeeta, vaihka aurinkokin yrittää paistaa~ (tod)

~myö tuotii Karhula joveelt kuremiekkoi ja istutettii tuoho veskulppaa 

sauna luokse ja nyt ne siin kukkiit jo nii sorjast jot~ (omien kukkien 

istuttaminen, vrt. kerääminen)

~kyl siin kulpas ei uoo hyvä uija ko siin on niitä liuriaise poikii~

(nuijapäitä)

~vastha hää ol pien poja kulppa, ja nyt jo eukkoo vuovaa~

(nuijamaan kieltä)

~männää kulppaamee ujumaa~ (vesikuoppaan, uimaan)

~kulppaamen kallaal jaanituli poltettii~ (kallaal=reunalla, 

jaani=juhannus, vrt. janin päivä)

~niitä luita monhen kerthan keitethin, net menthin niin keveäksikki 

että kulppasthin veen päällä~ (luiden keittäjät, mitä varten)

~Juho otti kulpila vettä~ (puinen kauha)

~ei se malta tulla poikes, ennen kun kulppii sen putelin tyhjäks~

(astioiden nimien alkuperää)

~nuppakulppi~ (sarveton hirvasporo)

~kulppo~ (kuperapohjainen pata)

~piisissä se kulppopaassa ennen aikhaan keitethii~ (piisissä=liedessä)

~tuola on katisko, kulppu näkkyy~ (koho, merkkipuu)

~panhaampa kulupukoja nuothan että se kohovaa puuton yli~ (puuton

eli uppotukkien)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)