~se sanotaan oleva hyvää naimaonnee jos om pojan kummana likka~
(ja päinvastoin, kummit yhteydessä naimaonneen)
~kolmek kummaa ol, äitekumma ja kaks muuta~ (kolme kummia)
~kumpaalleh hyvvään orsille elip parsille~
~kummaili ettei säynäjäparvijakkaa ollu isommalta kuu yks~
(kadonneet kalaparvet, vrt. vieraat nuotat)
~sun silimisäs kummaili~ (näit näkyjä)
~taivaski se kummailee ku se niin ruskaa ja on semmosia pilviä~
~sillä ei taejjas sen kummasempi ollas se peäpuoli~
(kuin häntäkään, vesikäärmeellä)
~toi Arvijo kummahiin neuvo pajattavettä~ (paatsamavettä, lääkkeeksi
vatsan kovuuteen, myrkyllisiä)
~kuuluha se sieltäki kummajaisten eänet~ (uudesta pirtistä,
vrt. paukkuvat hirret ja lattiat)
~Ekyhtinkankahalla kummajaisia minä pelekäsin~ (kummituksia)
~monniis sit on kummaksunu että miten se Elevi saatto tuon Eeran ottaa~
(vrt. Eeron, nimistä a, e, i, o ja u-päätteet)
~molemmat yhlessä ja koko kummakunta päättivät~ (mikä nimi
lapselle annettiin, miksi kummeilla ja kummituksilla sama nimi?)
~se on kummallain laps kun ei se vierastak ketiän~
~siin on sellaine pien meäekumpare ja sen takkoa näkkyy sen talo katto~
(kurkijoen kieltä)
~ei se oiva mäki oo, semmonev vuan kumpare~ (mäet ja kumpareet)
~tuotahan ne aena hiihteeh huilottivat kumparee yl ja tuas mäkkee alas~
(lapset)
~keskkohala semmone hiekkakumparek~ (suon laidassa, vrt. pyhäköiden
paikat)
~siin on niijen kumpareijen välissä semmonen jorpakko~
~niitä ei soak kummastellar revontullie, ne korville alakaa kärähellä~
(revontulien pyhyydestä, omia jumalia)
~ensimmäist syksyy ku olim muikunkulus, nii niit kummatui tul nuottaa~
(muikun kulussa, kummatui=norsseja)
~kiirastorstak iltan kuuleltii kummeit~ (kummia, enteitä)
~eikä kummeil pitäs koskaam pelättelemäl lapsia, niisthän tulee arkoja~
(vrt. omituiset kummitusjutut)
~tek pienie kumpeita~ (taikoja)
~kummeikkomättääsees se tekköö pesä~ (kimalainen)
~muistav viejäk kivi sinnek kumpelehelle~ (karin päälle, ensimmäistä
kertaa käydessäsi, omat uhrit)
~ton kumpelin takaa alkaa meiän mettä~ (kallionnyppylän)
~puol lasta puapoosa, koko laps kummiisa~ (paapot ja kummit)
~kyl sekii on kummin kaima, koko ihmine~ (kummin kaima,
kummit ja kaimat, vrt. saman ja eri nimen saaneet)
~em minä ies tunnekkaak kummityttyväni, missä maalimassa lienee~
(ei kuulosta omalta tavalta)
~tuu miu kummiksei~ (seurakseni, sanan vanhempia merkityksiä)
~se on kummikasta kun vuoroin sataa ja vuoroin paistaa aurinko~
(kummat ilmat, vrt. kummituksien suosimat)
~a ku se laps on oikii kummikas~ (vrt. kummi=suojelushenki,
vrt. saamelaisten kadz-henget, kaitsijat)
~toisethaa anto kummilahjoi~ (vrt. me)
~tait olla yhtälystijä tekipä tuoj jommin elik kummin~
~sitä ne kajoitti kummiota morsiusparin reestä~ (karkotti,
morsian ja sulhanen, kummio=epätoivottu henki)
~ei piä syyvvessä kummitella, syökee kaaniisti~ (lapsille)
~se luontokappalek kummittelloo tappaosten eillä~ (sisään
tullut metsälintu, oikean suomen luontoa)
~kummittelemaas ko käivät jouluun~ (joulukummat)
~Rutjamer kummittelloo~ (revontulten palaessa)
~siin ov vihreätä ja punaista ja sinisie juovie kun se taevas
kummittelloo~
~se kummittelloo ilimaen eillä~ (aurinko)
~pahat ilimat net tulevat ku se nuin kummittellee~
(kangastelee, sanan alkuperää)
~jos mettä talvela kummittellee nin että puijev välit on auvakot
ja lalvat vain näkyvät tullee kaunis ilma~
~kummittelee harakan sulav väri, pitäs harakan sulallet tulla~
(omat värit, luonnosta)
~kuin kauva se mahtaa kummitella ko se kualee~ (ihminen,
syntymään ja kuolemaan yhistäminen)
~jos hyö kattuot ni se kummitteluo höil enemmä~ (ruumis)
~sitäkös sinä rupesit Jussi siinä kummittelemaa~ (jussin
haamulle, kummi=henkiolento)
~unissakiv viel kummittelie vanhat asijat, vaikkei ne päiväl
o aatoksissakan~ (unet, yhteydessä menneeseen)
~se vua kummittel, että osko se kala ensikää~ (ankerias)
~hyö kummittelliit et kui suuret elävät ja kepiäst uivat~ (hirvet)
~ei tuo serkkupoja kans hyvä kummittele ko se on sellane rämäpää~
(väärä seura)
~se kummittelloo ihtesttään~ (kehuu itseään)
~joss ei oesi ennev varattuo nin se kummitteleisik kum pakkaset tulloo.~
(polttopuiden varaaminen)
~olik se siit mikä kummitos, se ol lintu~ (kummituslinnut)
~tielä mies tul vastaaj ja luul että se ol kummitos~ (ihmiskummat)
~niiv vaka mies, seki oli kummituksia nähäny~ (ei pidetä
tavallisena miehillä, vrt. sukupuolten erot)
~siitä ei soanus selevveä, kummitusko se oli vai ihminen~
(kummitukset ja ihmiset, vrt. kummitus=sielulintu,
kummit=syntymän jälkeen saapuvat eläinhahmoiset
suojelushenget?)
~sinun eelläs kuljethin kummitukset~ (vrt. etiäiset)
~jo olet koko kummitus~ (voimasanat)
~näsenemmarja se se mahtava kummitus on kun se hangen aekana kukkii~
(näsiänmarja)
~toa taevas nii kummitteleekse oovvo värisenä, siitä varmast noosoo
iha kova jumalailema~ (vrt. ukon)
~missä se siule ensimäiseks kummittellii~ (kummitus,
paikkaan yhistäminen)
~se kummittellii heijjäl luonnossaa, syyhytti~ (enteet
vieraiden tulosta)
~unkakkijaeset miten nyt kummittelliin~ (viime yönä, unissa,
kakkijainen)
~sanovat poejjat jotta nyt se on se kummittellii teällä~
(tuulen kahistellessa männyn oksia)
~voi kummittu senthään~ (voimasanat=viittaa haltijaan)
~kummituise tuntoo siitä että sillä ei oo kuvvaista kuutamolla
eikä päivällä~ (kuvaista eli varjoa)
~siinä ihan tienvieressä seiso kummituinen, pitkä ja levejä äijä
lakkiretu päässä~ (kummat ja kummitukset)
~kuuhi oli kummituksissaan, kynsistään käörötti~ (kuu,
näytti oudolta)
~mikä häntä kummituttaa~ (panee oikuttelemaan, sanan alkuperää)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
