~älä san koskam mitään kuns ketun suuhus saat~ (eläinsadussa,
ketun houkuteltua karhun puhumaan, jolloin kettu pääsee pakenemaan
karhun suusta)
~silloha ne nukku kuukaht iltasillakii mihi sattu ko vässyit~
(lapset ennen, oman lastenhoidon luonteesta, luonnollista)
~ei sillon olluk ko nokinem pirtti kö minä synnyn~ (nokipirtit)
~kuin kätkyt seisattuu, heä on järkiää yllääl~ (lapsi, järkiää=heti)
~mie ko olin nuoremp ni, niin eivät juoneetkaa~ (miehet viinaa,
vieras yhteiskunta=vieraat viinankittaajat)
~veettii nii kauvva ko järv alko käyvvä jeähä~ (nuottaa syksyllä)
~ei kahta viikkova mennyk ku se parani se polvi~ (laitettuani
siihen käärön yöksi, omat hoidot)
~tulee vissiiv viis vuatta kon enoni kuali~
~maannuham moomma jokahinen täsä kö syötihi~ (ruokamakuulla, vrt. levolla)
~sen häntä rupee niin kiappuun ku on hyvälluantonen koirra~
~keltä myö muuten osataan annookkaah hyvijä päevijä kun ei Jumalalta~
(hyviä päiviä antava jumala eli ilmojen haltija)
~poik paru nii haikkiasten, kote tiätän, et mihi äite men~ (kalannin
kieltä)
~ruppe hikikin tuleman kans jo ku ajattele niin kovi~ (liiasta
ajattelusta)
~kum matala oli se mökkikin nin ei siä ollus sittet tilaa siä kokillakaan~
(vintilläkään, matalat mökit)
~hää saap tään ko mienem melkuta kahvia~ (melkuta eli hämmennä)
~sillä ku on kaonis eokko, niin se sev viereer ruppee pötköttämmään~
(pohjantuuli yöksi, miespuolinen)
~net laskeuvap puista maahan, sielä sitä sitte laulethanki ja taas juoshan,
kiimasa ku sitä olhan~ (metsot)
~mänkää kartanol kotta ossaa tappelematta tuvass olla~ (lapsille)
~täm on kallaa täynä kuaivan niin ku saukkoja molskahteli se joki~ (saukkojoet,
oikean suomen luontoa)
~ne oli nähny ku kaks sutta ujusi yli joje~ (perniön sudet,
yleisiä koko maassa)
~sem minä olen nähny isomman summan kun oli seittemän kärmettä yhlesä paikasa~
(vrt. yksi koko kesänä)
~ei se Vallolasa oles syntynyk ko Mattilasa meän äiti~ (syntymäpaikan
tietäminen)
~kettu viätteli karhuu, puur ravost ottaan kiini, kon oli halkastu~
(vedätteli eli houkuttelu, sadussa)
~tääl oli semmottii lumitalvii kun, ei aitoi näkyny ollenka~ (lumitalvet)
~kuhan seihtemen kerttoo jaksas syyvvät tänä päivänä~ (kekrinä,
lukuun seitsemän yhistäminen, vrt. otava)
~älä sie uso poikii, koha narrajaat vaa sinnuu~ (hyvät neuvot)
~kuham minä huljjautan nämä asttiit, ei näissä määp pitkkään~
(omat työt, tehdään omaan tahtiin)
~meijä poika tahtos siu morsijammeksee~ (mihin vastasin myöntävästi,
"koha tahtos", lasten puolesta kosiminen)
~miul on niin vilu niin ku oikeen värisyttää, kaik leukaluut lokottaat~
(tuuterin kieltä)
~eihän siinä ooj järijen kunaa~ (hiventä)
~ei se korvaansa kunahuta, vaikka sitä kuinka hoputtaa~
~ja poijjat särki viälä veräjänkim mutta mitään ei kunahrettu~
(lasten torumisen vieraudesta)
~mä sanoon poijallen, jotta ei sun tarvitte kunaasta koko asiasta~
(kunasta eli välittää, omaan tekemiseen keskittyminen)
~mäkikunarek~ (mäenkumpare)
~sen kunehiihaa on nää puolat tänä vuonna~ (puolukat, pieniä)
~nuotta kunehtuu itestään, se ov välliin siivottava~ (pilaantuu,
siivottava piloista, taikuuden kieltä)
~ves kattilassa kunehtuu~ (hupenee)
~kunneoksen aekana nuotat jootivat kuivammaan~ (aika muikkujen kudun jälkeen,
kunneus)
~kaikk oli ihan kuni ollap piti~
~meneehän se aika vähä ratevemmast kun jotaah kunii~ (vrt. rattoisasti)
~iltaisella kunii puolyöhön~ (kuhnii)
~lohi se om pinnassa aina kunnikka se säikähtää, silloin se mänöö pohjaan~
(lohitietäjät)
~kärmetten kuninkaal on kruunu pääs ja kellanen kranssi kaolas~
(vrt. vesikäärme)
~tauti pittää parantaa kunis ei pääse valtahaan oikee~
(parannetut taudit)
~ollua täs sinis kunis näkkyy hiä mänevä~ (sinis, kunis,
omat ajanmääreet)
~kunnaekko~ (mäkinen maasto)
~kolomem metriä kunnakkin oli oli mökki kum me Eemin kaas menthin yhthen~
(sopu sijaa antaa)
~kyllä tuor ruunuvverom makssaa, vaen tuo kunnavvero~ (kansan
kiusaksi veroja keksineet vieraat, kaikki virkamiehet ja päättäjät
=tarpeettomia loisia)
~siinä on semmonen kuiva kunnare~
~kunnarija se pittää olla kiukkaasseen, ei muuten lähe hyvijä löylyjä~
(tietynlaisia kiviä)
~kunnarikivijem päällel lajottiin ne oikijat kiuvvaskivet~
~kahta puolta kunnaat ja sitte puhas hiata~ (kunnas=pieni mäki, kumpu)
~imettivät kunnet toesta lähtivät kantamaan~ (naiset, omat ehkäisyt)
~elettään kunnep päivvii, syyvvään kunne evväitä~ (sanonta)
~ennen lesket lemmen suopi kunne mokomat morsiimet~
(vrt. tietää mitä tahtoo)
~niin kauvvan kunnem mummo ellää ei sitä suas särkiik~ (mökkiä,
oikeus kuolla omassa kodissa)
~ei lintukaa ylemmä lennäk kunne siivet kantaa~ (omat vertaukset)
~varis kyssyy harakalta, että kunka pojat olet pannu~ (eläinsadut)
~ei ou mänöjä minnekkää, kuhtuja kunnekkaa~ (oma eli hidas elämä)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
