~laskuja~

~kyl nuo kunut on kessyi lintui~ (pulut)

~kuohaa ku ajo rannal, tuli kova tuuli~ (kuohua, vaahtoa)

~järvi on ihlan kuohanah~

~minoon sitä tikkutollova koko päevän jo kuoha suussa vahannu~

(tikkutolloa eli marjamämmiä, vrt. tikuilla syötyä)

~se kasvvaa keltasta kuohhoa hetteem peälle~

~kyllä mun tuli niiv vihakseni notta oikeer rupes vereni kuahahtelohon~

~mull on niin huonous että ihan lämmin kuohahtelloo~ (lämpimät 

aallot, hikoiluttaa)

~vesi kielelle kuohahti, kun haisi niin makialle~ (hyvät haisut)

~verem oikei kuohaht~

~sille ei ossoom mittääs sannoo ettei se suuttuvak kuohhaa~

~tuultak kuohahti, ettei peästym mänemmään~ (ilmojen 

mukaan eläminen)

~kuohahti oekeem minun sisalmuksen~ (sisälmykseni) 

~saa nähäm montako päivää se kuahailee, ennenkö sajet tullee~

(kerää pilviä)

~eihä siel mittiä olt, mut se vua kuohail~ (kangasteli)

~kaho ku tuo talo kuohastoa sorijast tuoho vettie~

(heijastaa, kuvajaisten nimiä)

~pas kattojen sitä pannua joko se pian kuahasee~ (kuohuu

eli kiehuu)

~tulloo pakkaine ko pohjaine kuohastaa~ (pohjoinen

taivaanranta heijastaa)

~näkköö kuohaseese~ (kuvajaisen, kirkkaasta veestä)

~kolm askelta pitkä kol kuohajaine ni sitt ol kymmenä aika~ 

(varjon pituus)

~veärä vala tekijäl ei uo enneä kuohaista~ (varjoa, 

yhteydessä kunniaan)

~siehä arka uot ko pelkiät kuohastaiskii kuutamos~

(yöllä näkyvä varjo)

~semmonem puolipöljä se on kuohvana taek kuohake~

~vatkoa oikei kuohakaks se marjapuuro~

~koevuja kasvava mua on tiuriimpoo ja leppijä kasvava mua kuohakampoo~

(tiuri=tiivis)

~se ei siin kuohaseläs oikei olt~ (veenpinnassa lohi, syyskesällä,

käkisalmi, laatokan lohet)

~kylhään siäl ol lainnehii mut onkhaan siäl kuahapäisii niinkun tuas järvel~ 

(merellä, kymin kieltä)

~myö saaottii jot mönkä ko se ei olt kuohapäine~ (mönkä eli 

suuri laine, vrt. mennä mönkään)

~ne on umplainnehii sellaset joss ei käy niit kuahapäitä ylös~

(laineiden nimiä)

~nostaa jo kuohapäälaineita siint tulloo taas kova tormi~ (myrsky)

~jo näkkyy kuoharoevaj jäetä tuosta joen suusta poes~ (keväällä)

~mittee sinä iso poika siinä tuas kuohastelet joutavoo pienempiin kansa~

(lasten pitäminen omanikäisten seurassa)

~se kuahas vähäm miälellänsäm maahan siältä padasta~ 

(saippuakeitos)

~se kuohaa kovast pihkasaippuva~ (omilta kuulostavat saippuat)

~ukkose pilve niin kovin kuahava~ (liikkuvat nopeasti, 

kerääntyvät yhteen)

~on niinko saretta hoosais toi tuuli ko se sillai kuahaa~

(kohisee)

~sillai rööhäyttelee ja kuahauttelee aina~ (vatsavaivat)

~kuohaatosrieskoo laittelen tässä pyhäks~ (kuohkeaa, nostatettua)

~em mie usko, vaik ne sanoo~ (oma tieto, omin silmin nähtyä,

omin korvin kuultua)

~kovimpa ilima jo kuohtelloo~ (kerää pilviä)

~se oliki makiaa se hapalleipä, kuohiaa ja hyyvää~ 

(makeat leivät)

~jokhaan tullee pitkäsen ilma, tuo on niin kohonen tuo pohjasen taivas~

(ukkosen kutsuminen pitkäseksi)

~kuoheikko hyllää tuossa silimäen tasalla iessä ku siinä kävelee~

(hyllyvät suot)

~kuoheinä~ (silmäruoho)

~siihen oli tullu kuohellosjäätä johona reki siristi~ (tielle, luisui) 

~kyllä tänä talavena on sitte kuoheltanu~ (tullut uhkujäätä)

~missäs se on vika tuossa meijän tytössä, kun siitä eivät pojat tykkee,

onkoon sen ämmät kuohineet~ (taikoneet)

~kaivuo ei piä kahtuo, kuohiaise näkkie siel~ (kuvajaisen,

vrt. kuohia=taikoa kuvajaisella tai varjolla)

~kun niitä oiken on niin ne pitää semmosen kuahinan~

(salakat kutupaikalla)

~vesi puttoo että kuahina kuuluu~ (putouksesta)

~neva rupiaa kuohistamahan~ (uhkumaan vettä)

~hyvinnik kaet se kuohittaa kun oekein ruppee oksettammaan~

~kose rantakivilöihe vällii o pyöre työntänt tälläse läjä vie piäl tullutta kuohkua~

(kuohkua eli vaahtoa, räisälän kieltä)

~se oli niim möyhiää ja kuahkiaa~ (suoturve)

~roppanaam pantiiv vähän kaljaa sekaan niin tuli kuahkeeta~

(roppanaan eli veripalttuun)

~ne ei kasvam muuvval ku hyvi kuohkeil mullikoil~ (multapaikoissa,

kangasajuruohot)

~kuohkea suo~ (sammalinen)

~syksyine ves se on nii kuohkijoa~ (järvessä)

~moa kuohkeopi~

~kyllä sillä pit naaroo iha katketaksee ku sillä on ne puhheet nii metkoja 

että kyllä se o koko kuohko~

~toi o umpinaine, tommonen kuohkonen~ (kaisla, josta kudottiin mattoja)

~veim piällä ol keltasta kuohkuu~ (vrt. siitepölyä)

~kuohla ku tuluo rannoil, siit tuluo tyyn~ (vaahto, myrskyn jälkeen..)

~pärskytti kaik kuohlan silmile~ (koski, elävä olento)

~karhunhammas oli monijaella kuolaemissa että ei tartup peäntaoti~

(taikakalut)

~mikä sen lume jo kerkis kuohlata hienoks, ettei taho piästä etteepäi~

~se on tua Junnuki semmonen kuohnake, seijoo ainakaa sievä, se on niinku 

vähempi komija~ (sievät ja komeat)

~mitä nuo varikset kuohnittannoo, lienekkö niillä poijat~

~se pruukaa käyrä mettäsä karahkoita ja männyjä hallaamasa~ 

(puiden halaaminen)

~se kuohoontuu, kun sitä mainitsee nimeltä~ (ilves, jos mainitaan nimeltä,

kiertoilmaisut=tärkeimpiä eläinjumalia)

~ei täs mualla ookkaa kuahoostespaikkaa kun tuas Siiroonkoskella~

(uhkujääpaikkaa)

~taivas kuohteleiksee sattee eilä, ku tulloo semmoisee pileve höhelöksee~

(juvan kieltä)

~kyläst vähäm maata tuli vastaa yks mies, hirvi kuohtu sitä, kääntis 

pois tielt, ja juoks merre~ (tarua vai totta)

~näkiväd etti vanamiez ei kuohhu ensikkä~ (pelästy, kokemuksen

tuoma urheus)

~se oli sentääv valtava kuahu se Valkeekoski~ (oli,

voitteko palauttaa kosket luonnontilaan ja häipyä suomesta)

~kyllä minä näem mättäejen nenässä sitä, jota ne sano parampaskaks, 

se ol semmosta valakosta kuohuva~ (para, haltijoiden nimiä)

~suosta kun kuohhuu leikattaan semmosta kunttoo~ (kuohuu

eli kuohusammalta)

~nehän on kuohusta tehneet leipää~ 

~pitää paenellaj jollaeh hetekkuohulla~ (sammalella,

maahista eli ihottumaa)

~kuohu~ (leivässä käytetty valkolevä)

~se on suustakuohu karjalaenev vaekka ei oesih hänellä mittää~

(oma voima, ei kumpua omaisuudesta)

~sillon ko se kuohu tapahtuu~ (kuohu eli orgasmi,

kaikkeen löytyy oma sana)

~vesi kuahuu maam pinnan tasa lähteestä~

~jotta se pihka kuahuu pois~ (lämmitettiin petunkuoria)

~se kuohuu toisinnoa nii jot kuuluu monnii virstoi peähä kohajoa~

(koski)

~järviveshän se on silleetä ja pehmmeetä~

~siihehän se kuohuu aina ko semmonev vanaha hönkä käypi~

(matalikkoon, maininki)

~keveellä maakik kuahuu~ (keväällä, routii)

~siinä on taas tota ylöskuahunutta savikuraa~

~kirsi kuahuu~ (kirsi eli routiva maa)

~sittev vallanki se rupie kuohumaan kun kirret rupie sulamaan~

(lammin kieltä)

~toinem maa on sellaist että se liehuu ja kuohuu, ei tahlok kovetam milläh~

(maatietäjät)

~saumua se sellain kuohuu, puhhuu sieltä sitä kevätkylmää pois~

(sau eli savi)

~eij oom maha taaskaam mallillaan kun kurkkuun niin kuohuu ja röyhtäöttää~

(mahavaivat, vrt. väärä ravinto)

~taivas kuohhuu taittaa tullam myrsky~ (pilvet liikkuvat nopeasti)

~sit se pani niim pal kuahumaan noop päät~ (pani päät kuohumaan,

pojan kaatuminen sodassa, ei ne sodat sotimalla lopu, 

pojat loppuu, jyrkkä ei sotahulluille!)

~mun vereni ihan kuahu ku minä suutun niin kovin~

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)