~ehä se kaek ouk kultoo mikä kiiltää~
~kultoa kuuleamp ja päiveä kirkkaamp~ (sanontoja)
~tämä poik o äiten kulla, isän kulla ja kaikkete yhtenen kulla~
(yhteiset lapset)
~oma laps on kulla, lapse laps on kullan kulla~
(kullan kulla, vrt. suojelushenget)
~tulukaa ny tenavakullat jo tupahan siältä pihalta, on jo nukkumhan
menon aika~ (kortesjärven kieltä)
~käkkein kultain, kuku miun kultain~ (käkiystävät)
~kulta isä mennähänkö huamenna yhyres ongelle~ (yhessä tekeminen)
~toi mim muistokultain on käynnyj jo nii huonoks~
~em miä o sit niin häijyy miestä nähny sit kuun kullan päivänä~
(kuuna kullan päivänä)
~ei kuuna kullan valakeena tule se päivä, jotta sille anteeks antasin~
(kuuna kullan valkeena, kulta-sanan alkuperää)
~kultava paasta~ (lappalaiset, harovat ruokansa padasta)
~älä kullas siinä, syök kaikki~ (lapselle)
~kultaa lihat vain~ (valikoi padasta, tekee vastoin tapoja)
~se ol nii kultaelämätä olevannaa, lapsista varsinnii~ (entinen elämä,
vrt. aika kultaa muistot)
~kultahauki~ (ruskea, valkeapilkkuinen)
~kultahaok kut viimeseks~ (viimeinen kutuhauki)
~sielt sai sellasii hauvi pötkelöi, kyl se ol kultane järvi~
~elä kultaisen mänes sinne~ (lapselle)
~kyllä se pitää ollak kultane~ (oma lapsi)
~kukuk kukuk kultanen käki minunki ikäni vielä~ (ikäni,
vrt. kohtalon jumalat, syntymän jumalat, ennalta määrätty ikä)
~ei sinä ilimoissa ikänä kuuna kullassa päivänä~
~voi äitin sirkkalintu, kultakana~ (vrt. sielulinnut)
~sit huuvettii, käki kuku kultakana, kuku mont vuotta mie elän~
(vrt. ikä)
~kultakastikkaine~ (niittynurmikka)
~kultakiilu~ (kevätesikko)
~kultakukka~ (tuliunikko)
~olla hiljaa, istua kaunihisti, ukko lyöpi kultakurikalla~
(lapsille ukonilmalla, vrt. pyhä ilma)
~kahtos kun tul kultakylykijä~ (lahnoja)
~lännä, lännäk kultakännä, mistä minä miähe saa~ (leppäkertulle)
~veskoar se ol kultakätkyt~ (sateenkaari, kätkyen mallinen,
vrt. Kulta-nimisen haltijan kätkyt)
~päivä paistaa ja sataa, kultakätkyt on taivaalla, poismuuttaneet
pitää häitä~ (uskomus)
~kultalapsen, sano äite kul lastans piteli~
~laps ol laps, mul lapsellaps on kultalaps~ (miksi, ehkä
jokin suojelushaltija, kuu vai Kul, vrt. jälleensyntyminen)
~Nannan kultalaps~ (omat nimet, nanna=vahva saameksi)
~älä itke äilen kultalullu~
~voi veikka min kultasein~ (tunnekieli)
~kultnokat männööt kera talveks pois~ (kottaraiset)
~nypykkä, äiren kultanuppu~ (lapselle)
~kultaomenaks lasta hyvitellään~
~kultapörhönee~ (nokkosperhonen)
~kultapiiska~ (piisku)
~kultarintoi lintui tos pensahas~ (keltasirkkuja)
~kultarinta neätä~ (näätä)
~niitä ei saanu mualta ko kultasepästä~ (kihloja, kihlojen ja naimisiinmenon
vieraasta alkuperästä)
~kultasepältä ne sormukset saahaan~ (EI KIITOS)
~ei piek kultasepälen tehhäp pahhoo, se takkoon naksuttaa~
(kultakuoriaiselle, pyhinä pidetyt hyönteiset)
~kultsonninkaise ova ihan kulla värissi~ (sepät ja sonninkaiset)
~kultaseppä~ (tiltaltti)
~ei sittoo näkynä sen kultosen kuomin~ (vrt. kummosen)
~mie kaivoin rahkajänkästä kulttaa ja panin sitä hirren rakhoon~
(jänkäsammalta, pellon kieltä)
~tienasihan se sieltä vähä vain kum piti maksaav verot niin se meni kultiksi~
(vrt. kuitiksi, verojen kerääminen=maailman pahimpien ja avuttomimpien
ihmisten tapoja, ei kuulu suomeen)
~äilem pikku kultu~
~voi pikku kullut niin~
~älä nyk kultuni maituas kaaja~ (kultulapset)
~puistel noin neäs käpäleitään, ne helis ikään kulut~ (karhun kynnet)
~mie ko oikei kummaksein kuuntelin, jot mikä siel metsäreunas kujertaa,
ni siel olkii kululoi~ (metsäkyyhkysiä, vrt. Kulin hahmoja)
~kulu kulu~ (kutsuttiin kyyhkysiä)
~meil ol sirkkusii ja variksii, no kululoi on~ (talvella)
~sota siint tulloo ko kulut kyläle tulloot~ (kesyjen pulujen
myöhäisestä alkuperästä)
~ei siipioravat sunkaal loppuun ol kulunnu~ (vihdistä, vieläkö näkyy?)
~ku hän näki vaan tähret, nin tähristä hän sen tiäsi kuinka paljo aika kulu yällä~
(omat kellot)
~kyllä siihen kuluu pitkä kynnys ennenkö sitä saa~ (kynnys eli pitkä tovi)
~annetahan ajan kuluaj ja varijov venyä~ (varjon)
~päivähän se kulu sillä reisulla~
~se kului tämäkii päävä iltaan~ (päivästä iltaan, vrt. il / ilt-sielu)
~kesä kulluu keikahellen, talvi peätä karsutellen~
~em mää on nähnyt toista nin kulusta lasta~ (suloista)
~vasta ku se kulluintuu vähän ni sitte se pannee kala~ (haalistuu,
mustaksi värjättyyn verkkoon)
~om monta ehtoon kulumaa otettu ja yäkauret~ (kulumat ja kaudet)
~ne yhresä kulusteli siä mettisä~ (yhessä liikkuminen)
~ku syöttäonkheel laittaa syötäj ja kuluttellee sitä pohjaa hyvil läheltä pohjaa
nii siihen se karahtaa harri sitte~ (harri eli harjus)
~eihäm mustalainen kualekka tuuli kuluttaa sen~ (romaanikansojen
kuolinperinnettä)
~äiren silmästä kaihim pois kuluti hakatulla sokerilla ja kovasinjauholla~
(omat parantajat)
~ne oj jo niir riutunhe, päältä paisthela sulannuj ja vieras vesi kuluttanu alta~
(jokijäitä)
~olihan niitä kyykkysellä olo, kirppasilla olo, paenillyönti ja muuta jossa nuim
pyhäseen aekkaan aekkoa kulutettiin~ (ajankulut)
~se ei ui se antaa virran kuluttaa juuri pohjaa myöten~ (laskulohi)
~mek kulutimma sen tuohon alle ja nykäsimmä niim mes saima sen harrin~
(harjuksen, nykäistyt uistimet)
~kevväällä teerek kuluttaa tosa Verekkääj jäällä~ (kujertaa,
oikean suomen luontoa)
~kulutus om matala pehmee ääni~ (teeren soidinääni)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
