~kuona valu konnan suusta, kino ilikkeen kitasta~ (vrt. ilkeä, ilkiö)
~joka paekasta iha se syntymäkuona poes~ (vastasyntyneeltä)
~malavi männöö kuonaks järvem pohjassa~ (malmi, levyiksi)
~Nokelaisluuvo kuoneikol olliit miu verkkoi viime yön~
(luotojen nimiä, vrt. Nokelainen)
~järvem pohjassa malavit kuonettuu~ (malmista kuonaksi)
~unenpöpperössä kuonnistel̆loo~ (venyttelee)
~kuhaa mie tässä vähä kuonistelen, niij het mie lähen~
~vallam mahottomia kuontaloita kuj joskus satoa, sillon sitä karttuu äkkijä~
(hiutaleita, lunta)
~semmosta parrankuontalova ei om monela~
~jo oot koko karvakuontalo~
~min oon tässä kuonnutellunna ihteän liikkeeseen~
~siin ruuhen kuanols sit oltiin polvillaan~ (tuulastettaessa)
~jokane elä luanollas~ (voitteko ottaa tämän suomen valtion kantavaksi
ajatukseksi ja poistaa pakottamisen)
~ympyrkäisest puusta tehti, veistetti se kuano~ (suksi, kärki)
~ne ei ollum mitää muuta kur ruohtalaisija kuonolaiset~ (koiranpäiset
uskomusolennot, koirankuonolaiset)
~ja kyllä ol kengät kuonteet ja hyvät~ (taipuisat, jalan mukaiset)
~on se jo vähän kuonteampata~ (nahka, notkeampaa)
~mettään tästä lähettäsiin kun alakasi ilima vähän kuontuva~ (lauhtua)
~siittä se sitte kuontu ku ne teki ensin niitä omatekosanoja~
(lapset, omia sanoja, luonnollinen malli=kaikilla oma kieli?)
~semmonen kuapakas~ (sinertävä keskeltä, leppärousku)
~jos te kuljette mettiä, niin te näette siä semmottia kuapanneita,
vanhanaikaset ihmiset sano niitä hauroks~ (urjalan kieltä)
~teit kehenon kuopantukon, pakkanen om päässyk kuoppaan~
(tukon, vrt. kannen, maakuopat)
~maampienimmäiseks sanotaa ihlam pientä lintuu, maankuoparoihip pesääsät tekee~
(omat lintujen nimet)
~territ tekee sellasii kuoperoit lumee~ (teeret)
~jok ei olek kuopikko, se on kero~ (maanmuotojen nimiä)
~oli semmosta kuapillista se maa~
~mikäs kuaposta vaivaa, ookkos kippee~ (kuopusta)
~oli kuopotellu moata pesäkseen~ (lehtokurppa)
~se on yksi, käskethän kuoppa, Rautusjärvessä, ja s on see johon kokontu kala~
(vrt. hauta, syvänne)
~kuopasha ne revot elläätkii~
~muttei niitä nähänyk ku ne oli kuapisansa~ (riekot talvella)
~luotiiv vain kuoppa johonka pantiin ne kaikki~
(synnytyksen jälkeiset, vrt. sukulaiskansojen puuhun ripustaminen,
syntymäpuut)
~maan alla kuoppa, ne siellä asu niin kauvon ko ne tuvan sai rakennettua~
(maakuopat, vrt. monttu-saunat)
~tälläses kuoppaikos ain tahtuo keyväil ves seisuo~
~menkää saamaa kuoppajaisii~ (lapsille, maakuopassa kypsennettyjä
perunahaudikkaita)
~kuappapääskyne~ (törmäpääsky)
~se o pintasilmä eikä kuoppasilmä~ (sammakko)
~Mustin kaevama kuopperohan tuo on~ (koirien nimiä)
~se on ninku kuopsittun noukal pois se hieta~ (hiedan pesäskolosta,
törmäpääsky)
~se o meijjän kuopune~ (kuopus, pojantyttö)
~siin suo yläpuolel siin ol sellane kuopura ja ves virtais siin ja konnikkaisii
siel pohjas ol~ (sammakoita)
~ne semmosija kuopuroeta tekköö hietikkooj ja siinä kylypevät~
(metsälinnut, oikean suomen luontoa)
~yhentoista vanha oli Mariala kuopus vielä ko imi~ (rintaa,
omat eli luonnolliset ehkäisykeinot)
~kuopusti~ (pesäpaikan itselleen, koppelo)
~puhas kallion selijännen ni, sitä niil laukatak kuoputti kappaleem matkaa ja,
sittep pyörähti kahtoon~ (saloisten karhut, montako jäljellä)
~lumi se yölä kuorahtaa~ (kovettuu)
~siä on huamena hyvä keli ko se pikkasen kuarahtaa~ (hanki kovettuu, yöllä)
~tulipa raitis ko kuoras taivaa seleväksi~ (raitis=kylmä ja aurinkoinen)
~pihilaja ei kannak kahta kuormaa~ (paljon marjoja=vähän lunta)
~kuorasin ahmaa~ (jäljitin)
~kuorasin mie sitä kettua mutta kiini en vain saanu~
~poron jälkiä kuorrathaam päähän saakka~ (vrt. peuran)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
