~kuolleenkopraj juurta antovat lapsillem matoliäkkeeks~
(sananjalan juuria)
~ihan uuvvukssiin suapi kuallook kuolleenkoprikossa~
(kahlata saniaisissa)
~kuolleenkukka~ (rentukka)
~kuolleellapa~ (saniainen)
~ku korp roikkuu se tuop kuolliesanomija~ (sukulaisten hengiltä,
vanhimpia heimototeemeja, kotka toinen)
~se oavoa kuolleensanomia ~ (aavaa, enteilee)
~minull oli poikasempana se että mie tiesin kuolot~ (etukäteen)
~oli toesesta jalasta nykässynnä lähtiissään että eikö liikkusiv van se oli
Eemeli kuolluksissa olovinnaan~ (karhun kohdattuaan)
~se oli semmonem mies joka laulo kuolleet hautaaj ja tuota oli puhemiehenä~
(häissä)
~kuolleele pantii sukat jalkaa ja lapast kättee, niiko sei ois tarent~
(vrt. päinvastaiset vuodenajat)
~naeneella naoretaaj ja kuolleella itketään, kuus kuukaotta kumpasellae~
(vrt. miltä tuntuu)
~hän heittäysi kuolluksi~ (karhun nähtyään)
~kuolheja kattovat jalakain välistä, net aavistavat sillon kuolheja~
(lapset, katsoessaan jalkojen välistä)
~ku ov veres kuollus sen se löytää mutta ei se hapanutta ennää~ (korppi, haiskalinnut)
~kun kettu reäkyy ennen joulua, se toivoo kuolletta~
~puali aikaa se on kualluj ja puali aikaa elää~ (sikiö vatsassa)
~kynsi om mennyk kuolleelle verelle~ (vrt. mustalle)
~lanka vuam pistetään siihek kävyllej ja kuelma alotettaan~ (verkon)
~mep panema silmiä, niistä se tullee juuri se kuolma~ (kudelma,
verkkoa kudottaessa)
~ja lapses sai nukkuhmaa sitte se alethiin kutohmaan kuelmia, ja välhiin
kehräähmää ja karttaahmaa~ (iltapuhteet)
~kuvelma~ (tuohitöissä käytetty tuohinauha)
~hallaa hankeen, viljaa varpuun, kualloo lehteen~ (käen kukunta)
~se ol vähä ennen kuolohetkeesäs sanonna, että kohta o Eetu mustan ukom poeka~
(musta ukko, vrt. maanhaltijat)
~kualonkukka~ (päivänkakkara / saunio)
~kuallovvarpunen ennustaa kualemaa kun se tulee likelle asuntoo~
(vrt. tavallinen)
~jos tääteel lehteen sattaa lumen o iha erikoenen kuolovues~
(talven tulosta ennustaminen, toinen vuodenvaihde)
~mittää en jaksas tehhä mut ruoka kelpajaa, ei sillo kuolu ainakaa luulis tulla~
(oireiden tunnistaminen)
~mies tek jo kuolujaa, eikä siinä mitkäär rohot ennee aottana~
~elohiir hakkoa silimeä, kuoluja tullee~
~kun on routa vahvimallaan ja lumi paksumallaan niin sillon on kuolu kovimallaan~
~monjaalla se kuolupuolella ylenannattaa voan elopuolella ei~
(lasta odottavalla)
~tulluo kuolutalvi ku lum painoa petäjä oksat alloa~ (vuodet ja talvet)
~heä om miu kuomai~ (lapseni kummi)
~nää on nii kuomaa ni jot~ (kuomaa eli ystävyksiä)
~katsoha meist tulluot viel kuomakset ko tultii oves vastakkai~
(raudun kieltä)
~myö oltii jo ennempää kuomakset~
~kuules kuomasein, eikos meitij jo täylyl lähteäp pois~ (hollolan kieltä)
~voi kuomasen kun tulit käymie~ (lapsen kummille,
ystävä kuulostaa vanhemmalta, ellei tarkoita kaikkia nimijäisissä
mukana olleita)
~siinä toas kuomasteleksen~ (ilveilee, sanan alkuperää,
vrt. nimen päätteleminen lapsen ilmeistä)
~mitähän siinä kaiken iltaa kuomastellaa, penskoja vuan naarattaa etteivät malta
muata männä~ (suonenjoen kieltä)
~itehhän minä vielä ne talavipuut pilikon niin kauvan kun kuomenessan oun~
(kuomenessan eli voimissani)
~siinä se on oikea kuomus~ (hitaasta)
~Kustulla on menny se käveleminen jo semmoseksi kuomuamiseksi~
~kun laps kuoloo niin kuomuus loppuu~ (vrt. kummius)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
