~kun sen emä ol kuormalline~ (äiti raskaana)
~ruskeit leimoi tulloo näkköö, ku on kuka kuormalline~ (läiskiä kasvoihin)
~siit hylky tek muijan kuormaniekaks ja siit pötki ihe pois~
(teki vastoin tapoja)
~kuormikassa ollessa ne katovaa~ (kuukautiset)
~ken on ollup poikalasta kuormillissa, se ei out tohtinna lähttee etäs mehttään,
se on niitä tähtännä tappooksseen~ (uskomus)
~pitemppään kun imetti niin ei niin sievvään toesta lähek kuormilliseks~
(omat ehkäisykeinot)
~yks kuormukkaine piti olla munakkokiviä kerikses~ (pyöreitä mukulakiviä,
kiukaaseen)
~mää kuaroksun kaikkii ilkkiöi maui ja hajui~ (inhoan)
~minä oler ruukannup pyöreet kuorua taikka puolpyöreet~ (suksen pohjaksi,
vrt. urat)
~mäppäs hakee koivun kuorruksija sytyks~ (vrt. tuohta)
~kohot hongan kuoruksista~ (kuorista)
~halla on yällä vähär rapakoitakin kuarruttanu~ (tuli talvi halla,
omat jumalat)
~se kuorsahtaa venheshen jos ei arvaa pittää varraansa~ (aalto)
~kuarsnuaa~ (hirvi, vrt. porot)
~tule kosk konnak kuarsuva~ (sade, konnat=sammakot)
~kuarsu~ (hyllyvä vetinen suo)
~kaksisauvassa hiihtoak kuortanu~ (vrt. yksi)
~ensi ommellaan saomat, kuorti peällek kahelta puole~ (kuorti
=saumassa oleva nahkainen vahvikenauha, tere)
~hihan tyvet turkissa ommellaan kuorrin kansa~
~tuon kenkää sisäpuolel jalkuo vast jos vaa kuorti pan, nii ol het mukavamp astuu~
(kuorti=tuohipohjallisen)
~ei se jäälys se paikka koskaan, jos se pikkusen kuartuu niiv virta painaa sen sulaks~
(kosken niska)
~järv kuortuu ko käyvyö syksyl hienuo jeähä~ (hieno=ohut)
~viimmeks ne kuortu sillä hirvensarviöljyllä kum minä voen~
(ihottuman rikkomat kädet)
~otetaan tuolta nuita kuortuneita kuusija ne uvvat kuivempija kuj jäöteyneet männyt~
(jäöteyneet=vettyneet, lahot)
~tarts noille räystäillekkin tehräk kuarut, joita myären vesi pääsis pois juakseen~
(tottijärven kieltä)
~hyvvää syätävää oli kuarurasva, hyvempää kul liha~ (paistettaessa
valuva rasva)
~kiskottii tuohta koevusta että kuorus läks justii se tuoh~
(tuohi ja kuori)
~siinähän tuota on tuon joukkosak kansak kimpuroetu että koossa se on joukko pysyny~
(puolangan kieltä)
~pientä kuosii miehet oltii~ (lappalaiset, suomi=alkujaan
lappalaisten maa, suomalaiset tulleet etelämmästä tuhansia vuosia
myöhemmin)
~lepsuks sanottii sellasta ko kuosahel vaattei kans ja tahto olla erikoine~
~se tehhään enemmäm pullavampi, se tulloo kuossikkaampi~
(soikosta, punkkaan verrattuna)
~aevan isäsäk kuosinem mies taettaa olla~
~kun on tuuli ja ottaa pilivehen, vanahat net sanot, että on kuostehessa sää~
(sallan suomalaiset, vrt. lappalaiset)
~kyllä se vielä sattaa ku taivas on noin kuosthesa~ (tervolan kieltä)
~aurinko meni kuostheshen~ (pilveen)
~on kuosteilma, nykki on ollum monena päivänä pohjasen kuoste~
(pohjantuulinen pilvinen ilma)
~ei juuri saakhaam mutta ei olep poutakhaan on niin kuostheessa ilma sanothaa~
(kolarin kieltä)
~jääjärvihin ko paistaa, sitte ei kesällä paista, se tulee kuostekkesä~
(pilvinen kesä, lämpimän kevään jälkeen)
~kuostekkoilinen~ (kuosteella puhaltava koillistuuli)
~ei tästä heinäntevosta tulem mitähän kun on tuo kuosteppohojanem monta päivää puhaltanu~
~Rämiältä päin on kuostetuuli~
~mie sen virvo vitsasil piiskoa pajuoksasìl siul vitsa miul kuosti~
(virpolukuja)
~pit keittää koko pata munnii, ko käi niit kuostin ajajii paljon~
(virpojia)
~hääväkkee olliit ne mitkä tulliit häihe leivän ja lihan kans, toivat leipää
ja lihhaa kuostiks taik sit antoit kuostirahan~ (alkuperäisiä häätapoja,
raha=ei kelvannut lahjaksi)
~sitä kuostiihaa se sinne kylää mänki, jotta sais nähä sitä Heikkii~
(tyttö)
~pittää paistaa kuostrinkel ja piirakkoi häihi eihä sinne kui paljai käsi mää~
(häiden luonteesta, nyyttikestit)
~tuosta kuusikuostosta mes saama kuumia saunapuita~ (kelosta)
~kuostohonka~ (kelohonka)
~karhula se on kuostopoika se menheenvuotinen ku sillä on jo toinem maitopoika~
(karhunpoikasten nimiä)
~ei sillä ou muuta väliä, pistele akan hampaille, se pyssyy kuosullaan~
(akan hampaille=harsi luotospistoin)
~vieläkö se äetimumma on siellä kuosullaan~ (vrt. kuosissaan)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
