~on ku mikä kuolemahhaamu~
~kuolemanhaamum merkit tullee silmhin~ (hämäryys)
~kuolemahhiki om peällä~
~johan tuo ol kuolemankalama silimissä~
~em mää mees sinnek ko siellä on kuolemankouria, ja kärmehenkukkia~
(saniaisia, ja kieloja?)
~kuolemankuikka~ (käenpiika)
~kualemankukka~ (metsätähti)
~kuolemankukka~ (sudenmarja)
~kuolemankukaks ja ruumihilleheks~ (sanottiin leveälehtistä kukkaa)
~kualemankukkanen~ (keltamatara)
~huulet sinisenä ja käet kuolemankylyminä~ (tuli lapsia ulkoa)
~ilmanko se kualemallintu siinä niin tiukutti~ (leppälinnusta,
vrt. mustat kasvot)
~kualemammarja~ (sudenmarja)
~kualemanmarja~ (mustakonnanmarja)
~kun lampaat syövät kualemammarjoi ni ne kualee~ (paatsaman,
myrkyllinen / parantamiseen käytetty)
~kuolemanmarjapuu~ (mustakonnanmarja)
~kualemanmarjapuu~ (paatsama)
~mie olen nähny elävil silmilläi kuolemammiehen~
(kuolemaa edeltävän hahmon)
~kuolemannujja kolhasie henken~ (nuijamies)
~ei sillä Kustulla ollum mittääk kuolemampelekuva, niim meni kum pieni lapsi~
(oma asenne kuolemaan, tulee kaikille)
~kuolemanruoho~ (saniainen)
~se tiettää kuolemantappaosta kun huonneeseen tulloo hämähäkkejä~
(vrt. sielujen hahmoja)
~kuolemantikka~ (töyhtötiainen)
~kualemantuuli vinhuu ja vonkuu~ (myrskytuulesta)
~minä näen kuolemanunen~
~se makaa jo kualemanunta~
~kuolemavvuole~ (saniainen)
~ukkovainoon kuolennasta tulloo vähilleen kuus vuotta~
(kuolinajan muistaminen)
~kyllä ne entiset tyttöim puoskarit on sikiöitä kuolettanheet
ennenku ne on syntynhekhän~ (tehneet abortteja)
~joha mie uon kuolettant kolme miestä, joha mie tiijän kui miehen kans eletää~
(etpä taida, jos tietäisit pitäisit elossa)
~kuolffi~ (tunturipöllö)
~kuolijaaksi se on hampaallähtö unessa~
~sehi aoton allek kuolie minun eokon veljentyttö oli~
(autojen alle kuolleet ja kolareissa vammautuneet, puhutaan isosta joukosta,
örkkien "edistystä")
~kum mehtä kasvo suureks ne niimpuut kuoliintu~ (kuihtui, niinipuut)
~kuoliaisenkoura~ (maariankämmekkä)
~muru putos suusta, kuolliinsanommii tulloo~ (enteet)
~se kuolinaeka ku tulee niin ihmisen on kuoltava~
~kyl Lauri nyyt tais kualinkalas saada~ (liian suuren saaliin,
kaikki poikkeuksellinen epäilyttävää)
~kual koskeh, siäl ol sen kualimpaikka~ (omat kuolinpaikat,
vrt. omituiset "hautausmaat", tarpeettomia oikeassa suomessa)
~se laulo siin kuolivuotielloakii~ (lempilauluaan)
~kuolinvuotta son kun lumi tulee ennen lehtien putuamista~
~kaik luvettelluo, isän emon kuolijotkii~ (luettelee sukulaisiaan,
nimien muistaminen=perimätietoa, suullista eli omaa perinnettä)
~siihen otti kuolio sej jalakaha~
~kyllä suattasin kuoltav vaekka paekalla, ooj jo kyllältä elännä~
(kylliksi eläminen)
~ei olt sattunna hengellähöllek kettään, itekseen sae kuolta~
(sai, vrt. täytyi)
~sitä kun om pahasesta pienestä oppinna niin eikö tuo käönev vielä kuoltuvaa~
(omien töiden tekeminen, vrt. uskomukset tuonilmaisesta)
~siinä kun joutuu päevän kuukottammaan niin kyllä siinä sivut kippeöpi
ja selekä kuoloo~ (kuolee eli puutuu)
~ko siihev vaaj jäi tommonen kämmenel levvee juta ni ei se kuallum muukko rasvottu vaa~
(tervasmäntyyn, juta=kuorisuikale)
~eihäm miel kuole, kuj joka keinon koettaa~
~kum parhaas yrittää ni ei ol miälen kualemist~ (tarvitse hävetä,
tai katua mitään)
~taitaa pakkane kuolla ku rupes lunta satamaa~
~jo pakkainem perkkaa piättään seinniin kohta se kuolloo~
(elävä olento)
~onko se vähejääk kuolemaam päen tuo pakkanen~ (vrt. vähenemään,
kuolla-sanan monet merkitykset)
~pakkane kuoloo villuu~
~se kirkas ilma kuoloo ja tulloo musta ilma~ (jos näki mustaan
pukeutuneen unessa)
~tää koivupuu se om paljo pahempi kuolemmaan kuin tuomi~
(kuolla=mennä poikki, lopettaa taipumisen)
~mum pitää ottoa sen jotta ei maht kuole pois~ (peritty taikakalu,
uskottu pitävän voimansa)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
