~laskuja~

~lähtest om menttyk kurkkalema~ (morsiamen tai sulhasen kuvaa)

~ol kivet alhan ja korkit yläpualel~ (verkossa)

~sen suattaa tehä onkeenniik korkin kuarnasta~ (kohon)

~korkit on siellä sitä mukkaa että se pyssyy~ (verkko suorassa)

~saa ollah hyvisä korkeisa ettei se vaim pujahajam menehem paulan yli~ (siika nuotasta)

~niitä puunkuorikorkkeja piti ollap potkuisa tihiemmästi~ (rysän verkoissa)

~se on nii köykäist, ku korkkii vaa, velem päälläkih pysymäh~ (tiheäsyinen

karakuusi)

~se on semmonen utelias, se kurkkii joka paikan~

~vie pois se laps siit saavi luont ko kurkkii ni männöö päi siihe vessaavii~

(lasten perään katsominen)

~syksyllä ne sano nuihej jänisten kurkkinneen iham pystyssä nuita huava okssii~ 

(jänisten ruokapuut)

~kapulasiltoja myäten yli kurkittiin~ (suosta)

~se sitte tulthin kurkhin~ (kurkkioon, jyrkkä koski / vesiputous)

~ja sitte jokea myöjen kuljetethiin ensin, tuola sitä Akajoeks sanothan, 

kurkkion niskhaan, siittä ajethin sittet tähän järhveen~

(muonion kieltä)

~kuttuthaan Karikoskeksi sammaa kurkkieta seki o~ (jyrkät kosket)

~kurkkoja met piimä jalassa, niil oli keveä kaalaa~ (kahlata, suolla)

~kurkot jalkhaan, suovero kätheen, keinoa käymhään~ (kurkot=lehmän koipinahoista 

tehdyt jalkineet, suovero=suksisauvan piikki)

~mikä kurkko hänen sinne vei~ (kurko=henkiolentojen nimiä)

~rupes huutamaan nin paljo ko kurkust mahrui~

~huutaa notta kurkku suarana~

~se rääkäsi kurkun täyvveltä~ (korppi)

~kohti kurkkuvaan naoroah hohotteli~

~huusi mitä vähänki kurkku kesti~

~sitä soapi ollah henki kurkussa aenae että millonka se mittääp pahhoa tekköö~

(vilkas poikalapsi, kaipaa mieleistä tekemistä)

~mie pölkäsin niin että syvänki nousi kurkhun~

~ku minä sanoin mitä mä tiesin niin kyllä meni luu kurkkuun~

~kukast tual kurkul on kokom päevä seilan~ (kurkku=kapea kohta / syvänne)

~kurkun kautta virtaa kevätveret nevalta~

~ku väylän kurkku on ni s on syä ja siitä maaltuu ni sitä sanothaan kariksi~

(syvä madaltuu, joessa)

~se on siinä semmonen ojankurkku joka juoksee monesta kaltiost tuossa Mestosvuomasta~

(kaltiost eli lähteestä)

~ijän kurkku on auki~ (tuulee idästä, tietää lumentuloa)

~pohjasen kurkhuv viskas yli vaseman ola~ (noita ternimaitoa)

~sen pittää joka paikkaan kurkkua toisen hommaan~ (tehdä vastoin tapoja)

~kyllä sen nyk kiäli kuivaa kurkkulakkee~

~meni leivämpala kurkkulakehen niir rupes yskittähä~

~kurkkulunkka~ (kurkkuluu, vrt. obinugrilaisten lunx=haltija,

luiset=puisia vanhempia haltijoiden sijoja)

~kurkkumerta~ (lohi ja siikapadoilla käytetty iso merta)

~kurtmeija keltasta~ (kurkuman juuresta saatua)

~korskauttaa karheesti ja antaa kurknauksen, jos ei sillov vastaa se lähtee pois~

(hirvi)

~senkin kurko~ 

~pelkäättenkos jos kurkoja tulee~ (henkiolentoja)

~kurkok sen nyt on viänny~ (kadonneen esineen)

~niin men kun kuron perseh~ (puukko järveen)

~mäne siitä kurole~ (mäne kurolle, vrt. kurkojen maahan)

~hän toi suure ropiellise marjoja, kurko meille~ (kurkot, 

metsissä elänyttä väestöä)

~millä kurolla se sinne tuli~ 

~voi kurko kuitennii~ (voimasanat=haltijayhteys)

~kurko kuulu sitä kuletellee~ 

~kurko tulla pullahti~ (sanottiin jonkin onnistuessa, hyvän onnen tuojia)

~kurkojakos sinä mänit siihe sekkaantummaa~ (tappeluun)

~katos poejan kurkoo~ (vrt. tytön)

~ne kylälöiset sit joskus, suuttuit, ko suuttuit jostai meille ni ain sannoit jot, 

ne suomen kurot ne on niiv vahvoi, ja työtätekevii et niit ei tappamalkaa, 

saa lopetettuu~ (suomen kurot, vrt. suomen puolen)

~voe kurkolaine mite pit käömä~ (vrt. kurkilainen)

~elä mäne niin kurkolle siinä kallijor reonalla~ (lapselle)

~muukama kurkoonen kun lapsiakin toukathan~ (sanotaan, nuhdellaan,

alahärmän kieltä)

~kurkonenko sen vei~

~oli niin pehemijä paikka tuosa leväsä~ (sammaleen peittämässä 

suonsilmäkkeessä, vrt. levätä)

~kummako se uj jos poejat kurkuilee tyttöen aettaan~ (kummako tuo)

~koskikara om musta ja kurku alus valakia~

~sen on toi kurkunkannin niin kipee~ (kannin eli pää)

~paahan suojaa, ettei kurkunkanta tulehu~ (suojaa eli huivin alle)

~sen kurkumpäätä karvasteloo, ei se niin kipijä oom mutta ov vai haitta~ 

(tautien oireita)

~mulla on semmonen kurkunpää että sieltä lähtee laoluvaki eikä vaen mölinää~

(laulut ja mölinät, mölinät vanhempia)

~ne aena Pohjolaam päen kun ne lenteäj jongottaa niin ne siellä kurlahtelovat~

(joutsenet)

~tulee sale, kun kutit niin kurlaa~ (sammakot)

~kurli~ (kuovi / kuikka)

~mettään kul lihat jätettiin net pantiin kurluun~ (pieneen aittaan,

korkean kannon päähän)

~kurluik, kurluik~ (huusi kurki)

~sehän kurluikkista huutaa kylymän seän eillä, kurluikkista pannoo~ (kurki)

~kurluikkua Kurikal liäntä, saat tullap perähäj jos taharot~ (piilosilla 

oltaessa)

~kurki sannoo että kurlunkkis~ (lunk, vrt. lunx=haltija)

~sammakka kurluttaa~ (vrt. samma-akka)

~ans olla tekemäti taikka ma kurmasen sua~ (kuritan)

~kurmais järve jeähä~

~se Manttu anto niille aika kurmakan~ (selkäsaunan)

~sinä olet sellain kurmeliin, eihän sulle mikeän kelpaa, vaikka sä olet aina pyytämäs~

(paheksuen=tapojen vastaista)

~niihän se sitä poikaa kurmiittaa, kun mitäkin pahantekiää~

(lasten lyömisestä, tapojen vastaista)

~noi lapset on saannu kasvaa niin ittepäiten kun ei ol joutannu kukah niit kurmottah~

(oma lapsuus)

~hää soit muun kimppusan ja rupes ojetes kurmistama, niet mää oli hättä kärsimäs~

(perttelin kieltä)

~s oli kamala opettaja, ku se kurmootti lapsia n että ne tuli vähäjärkisiksi~

(skoulujen sairasta alkuperää, opettajat=kristittyjä eli pahuuden palvojia)

(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)