~se oli oikeen täysi, hiukan niin kun kuvullansa se kiuvvas ja,
että siin oli paljo kiviä~ (kiukaassa)
~se on isolla linnulla metollaen niin se on kopran kokonen se kupu~
(kouran)
~mie oon iha syönee makune ei yhtää enempää mahu miu kupuhei sapuskaa~
(viipurin kieltä)
~nytt on kupu täynnä kyllä jaksat nukkuva~ (lapselle)
~siin on ajak kuppuusi, että napa ritisee~
~larotaan kupu täyteen kiviä~ (kiukaaseen, tulipesän kaareva katto)
~ku lähetää kupuva tekemää kiv pittää ollap pystyssä~ (kiukaan kupua
ladottaessa)
~sit ol löylykkäämp sauna, ko ol saunan kiukaan kupu paksu~
~ko kupu alkaa väräjää sillo on kala syötis kii~ (kupu eli koho)
~jos miss o malto ves, ei siin huoli ollakoa kuppuu~
(verkoissa, malto=virtaamaton, vrt. malttaa)
~ko verkkoreäty ol lasettu pantii loppupeähä kupu merkiks~
(rääty eli jono)
~ensinä tehthiin kupu ja kuusesta vantheet~ (kupu=lautalaidat,
tynnyriin)
~otettih pitkii pajuvvarpui, ohennettih varvumpää ja siint läks kuvun teko~
(kuvun eli rungon, merran nieluun)
~ku saahaan se kupu valhmiiksi ni veethään se miehusta pääle~
(rysään, miehusta=vanteiden ympärille tuleva verkko)
~punakupune~ (punatulkku)
~kuvukkaita vittamertoja~ (omat ainekset)
~minä sanon, että jos tuossa hiilillä päeväks keittäs kupukeittova~
(hiilillä keittäminen)
~hyvijä kupukivijä ejj om muuvvalla ku tuolla syvämmualla~
(pieniä ja pyöreitä, kiuasta varten)
~näkinkenkäks lapsena justihin sanottihin sitä keltasen kupukal lehtiä~
(ulpukan, näkki=nakki)
~ne on semmosia pyöriöitä kivikupuloita~ (hyvät kiuaskivet)
~taimenell on siihev viitham mäti niinku lohela, kovat nek kupulat~
(taimenet ja lohet)
~tua Salunniitun kupulikistos on kirpilöitä~ (mesimarjoja)
~pien kala vaa nykkii kupusta, mut suur kala vettääkii sen vee al~
(kohon)
~petäjäkaarnast laitettii onge kupusii~
~ku häileät ne kupuset, ni näkkyö mis verkot on~ (heiluvat,
vrt. häilyvä)
~tuohie kiskottiij ja halakastiin, veettiir ristii että tulloo kupura,
sittem pantiij juurilla kiini~ (tuohityöt, ikivanhoja)
~vähän kupuralla oli se kivempeällys, siinä oli niin sievällä ringillä
kirjava keärme~ (oma asenne käärmeisiin)
~tullee semmottia töyryjä kum maa on noussuk kupuroille ja toisim paikon
on notkossa~ (maan muotojen nimiä)
~lapset kipus tonne kallion kupuralle~
~maakivem peälles sataa ku on semmoin kupura kivi~ (kupera,
käytetty parantamiseen)
~se tiä oj jäätynyn niin kupuriaiseks ette siinä tahrop pystyssä pysyä~
(tottijärven kieltä)
~mikä pariskunta ol oikei sopusa, ne elläät ko linnut,
siel senko kahekese kuputtelloot~ (sopuisat eli yhenlaiset,
yhenlaisuus yhistää, erilaisuus erottaa)
~se oh hyvä kuputella tuo ykspohjanel lapikas~ (kävellä)
~metto laulun alussa kuputtaa niin ku kuivaa puuta kaputtasi~
~kansikopat tehthin ensis suaralaitaasia sittek keskikohoralta vähän kupuvia~
(kaarevia, kannelliset kopat)
~kupuva mäen nyppylä~
~merran sisäh toisen niteh kohlallep pantih kupuvanne~ (keskivanne,
pitämään mertaa auki)
~kur, sannoo ku sammakko~
~nys se vasta kura kiik käy, ko se toj jään sulatti~ (keväällä)
~toss on uulet kenkät, velä ne jalkaas ja mene että kura halkee~
(lasten hyväksi tekeminen)
~pahinna aekana rapakkoaekana kum puolsiärree ol kurroo~
(omat mitat)
~se oli mennyn nevahaj ja vetänyk kuraa turpohonsa~ (lehmä,
kotieläimet=etelästä tuotuja, eivät kuulu suomen luontoon)
~ne on viskonna rappuja kurapaekkojen yltö~ (riukuja)
~kyllä se tirahuttoa kurav voan kun se lenteä~ (pääskynen)
~kurast sit ne konnikkaiset siittäät poikii~ (kudusta)
~otti senen kuraj jalan sukan~ (vasemman, vrt. huran)
~jos suksipuun veistää kuralle nin sanotaan ei siittä kalua tule ollenkan~
(veistetyt sukset, vrt. myöhäiset työkalut)
~kum minä suutun, sillon saa tullak kässiim mies vaekka hiijjem
peripenkiltä~ (utajärven kieltä)
~se tul niin niih haralla hapsin kurahtel ja karahtel~ (teeriemo kohti,
poikasiaan suojellessaan)
~orava kurahtelloo mukavasti~
~ei se kanan kaakatus jos ei net kukotki kurahtele~ (omat kanat,
metsäkanoja)
(lähe: suomen murteiden sanakirja osa 8)
